Äitiys­po­likli­nikka G3

Raskauden seuranta ja sikiö­tut­ki­mukset ovat osa suoma­laista äitiys­huoltoa. Niiden tarkoitus on todeta, onko raskaus edennyt normaa­listi, sekä saada tietoja mahdol­li­sista riski­te­ki­jöistä. Voit halu­tes­saan osal­listua sikiön kromo­somi- ja raken­ne­poik­kea­vuuk­sien seulon­taan. Teemme seulon­ta­tut­ki­mukset varhais­ras­kau­dessa noin raskaus­vii­kolla 12 ja keski­ras­kau­dessa noin raskaus­vii­kolla 20.

Sikiö­seu­lon­ta­tut­ki­muk­siin osal­lis­tu­minen on vapaaehtoista.

Varhais­ras­kauden ultraäänitutkimus

Kaikille raskaana oleville on tarjolla varhais­ras­kauden yleinen ultra­ää­ni­tut­kimus, joka tehdään raskaus­vii­kolla 10+0 — 13+6. Tämän tutki­muksen päätar­koi­tuk­sena on varmistaa että sikiö on elossa, varmentaa raskauden kesto, ja todeta sikiöiden luku­määrä. Suuret ja vaikeat raken­ne­poik­kea­vuudet voivat näkyä jo tässä tutkimuksessa.

Varhais­ras­kauden ylei­seen ultra­ää­ni­tut­ki­muk­seen voidaan yhdistää kromo­so­mi­poik­kea­vuuk­sien seulonta. Tämä ns. yhdis­tel­mä­seu­lonta tehdään kaksivaiheisena:

• Neuvola tilaa labo­ra­to­rio­tut­ki­muksen raskaus­vii­kolle 9+0 – 11+6 (näyte suosi­tel­laan otet­ta­vaksi 10. raskausviikolla).
• Ultra­ää­ni­tut­kimus suosi­tel­laan tehtä­väksi raskaus­vii­kolla 12+0 – 12+6. Tutki­muk­sessa mita­taan sikiön niska­tur­votus (NT).

Yhdis­tä­mällä verikoe- ja ultra­ää­ni­tut­ki­mus­tulos voidaan tunnistaa ne sikiöt, joiden kromo­so­mi­poik­kea­vuuk­sien riski on suuren­tunut. NT-mittaus on mahdol­lista tehdä raskaus­vii­kolle 13+6 asti.

Ultra­ää­ni­tut­ki­musta suosi­tel­laan tehtä­väksi, vaikka et haluaisi osal­listua yhdistelmäseulontaan.

Jos raskau­tesi on pidem­mällä eikä yhdis­tel­mä­seu­lontaa voida tehdä, sinun on kuitenkin mahdol­lista osal­listua toisen raskaus­kol­man­neksen veri­seu­lon­taan raskaus­vii­kolla 15+0 – 16+6.

Veri­näyt­tee­seen perus­tuvia seulon­ta­me­ne­telmiä ei voida käyttää kaksos- eikä muissa moni­si­kiö­ras­kauk­sissa. Sikiöiden niska­tur­votus voidaan kuitenkin mitata.

Ensim­mäisen äitiys­neu­vo­la­käynnin jälkeen neuvolan tervey­den­hoi­taja tekee sinulle lähet­teen ultra­ää­ni­tut­ki­muk­seen äitiys­po­likli­ni­kalle, jonne voit itse tilata ajan.

Mitä niska­tur­votus- ja veri­seu­lon­nassa tutkitaan?

Alku­ras­kauden kromo­so­mi­seu­lon­noissa arvioi­daan 21-triso­mian (Downin oireyh­tymä) ja 18-triso­mian (Edwardsin oireyh­tymä) riskiä. Veri­näyt­tees­täsi tehtä­villä seulon­ta­tes­teillä pyri­tään löytä­mään juuri nämä raskaudet. Istukan erit­tämät hormonit ja valkuai­sai­neet (PAPP‑A ja HCG) voivat olla poik­keavat tällai­sessa raskaudessa.

Ultra­ää­ni­tut­ki­muksen yhtey­dessä seulo­taan myös sikiön raken­ne­poik­kea­vuuksia. Lisäksi äidit, joilla tode­taan matalan PAPP-A-hormo­ni­pi­toi­suus, kutsu­taan kasvu­kont­rol­liin äitiys­po­likli­ni­kalle keskiraskaudessa.

Yhdis­tel­mä­seu­lonta löytää noin 80 % taval­li­sim­mista kromo­so­mi­poik­kea­vuuk­sista. Koska seulonta perustuu riskiar­vioon, normaa­leista seulon­ta­löy­dök­sistä huoli­matta vasta­syn­ty­neellä lapsella voidaan todeta syntymän jälkeen kromo­somi- tai raken­ne­poik­kea­vuus (väärä nega­tii­vinen löydös seulon­nassa). Vastaa­vasti seulon­nassa voi herätä epäily poik­kea­vuu­desta, vaikka lapsi on terve (väärä posi­tii­vinen löydös seulonnassa).

Mitä poik­keavan tuloksen jälkeen?

Jos yhdis­tel­mä­seu­lon­nassa riski­luku tode­taan lievästi suuren­tu­neeksi, sinulle tarjo­taan neuvonnan jälkeen mahdol­li­suutta osal­listua NIPT-tutki­muk­seen (Non-Inva­sive Prenatal Testing). NIPT perustuu veres­säsi olevan sikiö­pe­räisen DNA:n määrit­tä­mi­seen. Tutkimus löytää 99 prosenttia 21-triso­mia­ras­kauk­sista, noin 95 prosenttia 18-triso­mia­ras­kauk­sista, sekä noin 80 prosenttia 13-trisomia-raskauk­sista. Poik­keava tulos varmis­te­taan istukka- tai lapsi­ve­si­näyt­teellä. Näyte otetaan neulan­pis­tolla vatsan­peit­teiden läpi ultra­ää­ni­tut­ki­muksen yhtey­dessä. Näyt­teen­ot­toon liittyy noin 0,5–1,0 prosentin keskenmenoriski.

Istuk­ka­näy­te­tut­kimus voidaan tehdä 12. raskaus­viikon jälkeen sikiö­lää­ke­tie­teen keskuk­sessa Helsingin Yliopis­tol­li­sessa keskus­sai­raa­lassa ja lapsi­ve­si­tut­kimus raskaus­viikon 15+0 jälkeen Etelä-Karjalan keskus­sai­raalan äitiyspoliklinikalla.

Seulon­ta­tut­ki­musten tulokset ovat onneksi useim­miten normaa­leja. Tuloksen suuren­tunut riski voi myös osoittaa sikiöllä olevan poik­kea­vuuden, jolloin jatko­tut­ki­mukset ovat mahdol­lisia sinun niin toivoes­sasi. Tulosten selvittyä eteen voi tulla jopa valin­ta­ti­lanne raskauden jatka­mi­sesta tai keskeyttämisestä.

Seulon­ta­tut­ki­muk­siin osal­lis­tu­misen kannalta on ratkai­sevaa, halua­vatko vanhemmat tietää mahdol­li­sesta sikiön poik­kea­vuu­desta. Toisaalta tieto poik­kea­vuu­desta voi olla tärkeä ja merki­tyk­sel­linen, kun mieti­tään lapsen jatko­hoitoa syntymän jälkeen. Sinulla on oikeus muuttaa mieli­pi­det­täsi osal­lis­tu­misen suhteen missä tahansa seulonnan vaiheessa.

Seulon­ta­tut­ki­mus­käynnit ovat maksut­tomia. Äitiys­po­likli­nikan lääkärin käynnit ovat maksullisia.

Lisä­tietoa saat halu­tes­sasi Etelä-Karjalan keskus­sai­raalan äitiys­po­likli­ni­kalta, p. 05 352 5260 ma–pe klo 8–9.

Seulon­ta­tut­ki­muk­seen vaikut­tavia tekijöitä

Sikiön asento voi joskus hanka­loittaa tutki­muksen teke­mistä. Jos kohdussa on kaksi tai useampi sikiö, ultra­ää­ni­tut­kimus vaatii enemmän aikaa ja on usein haas­teel­li­sempaa.
Äidin ylipaino heikentää näky­vyyttä, sillä ultra­ää­ni­aalto läpäisee huonommin rasva­ku­dosta, vaikeuttaa itse tutki­muksen teke­mistä sekä heikentää ultra­äänen luotettavuutta. 

Poista napa­korut tutki­muksen ajaksi, sillä ne voivat vaurioittaa ultra­ää­nian­tu­reita. Virt­sa­rakko on hyvä tyhjentää ennen tutkimusta.

Ultra­ää­ni­tut­kimus vaatii erityistä tark­kaa­vai­suutta, joten puolisoa tai tuki­hen­kilöä lukuun otta­matta muut henkilöt eivät voi olla läsnä tutki­mus­ti­lan­teessa. Lapset eivät pääse mukaan tutkimukseen.

Raken­neult­ra­ää­ni­tut­kimus

Raskaana olevilla on mahdol­li­suus osal­listua raken­neult­ra­ää­ni­tut­ki­muk­seen vaikeiden raken­ne­poik­kea­vuuk­sien selvit­tä­mi­seksi raskaus­vii­kolla 18+0 – 21+6 tai 24+0 jälkeen.
Tutki­muksen tavoit­teena on todeta sikiön merkit­tävät raken­ne­poik­kea­vuudet. Useita raken­ne­poik­kea­vuuksia on mahdol­lista hoitaa leik­kauk­sella syntymän jälkeen. Toisi­naan havaitut poik­kea­vuudet vaativat useampaa tutki­mus­kertaa joko sairaa­las­samme tai sikiö­lää­ke­tie­teen keskuk­sessa Helsin­gissä. Uusin­ta­käyn­tien tarkoi­tuk­sena on selventää raken­ne­poik­kea­vuuden laatua ja syytä sekä arvioida raskauden tulevaa kulkua ja syntyvän lapsen ennus­tetta. Perhe ja viime kädessä raskaana oleva päättää, miten tutki­mus­tu­lokset vaikut­tavat raskauden etenemiseen.

Raskaus­viikon 23+6 jälkeen raskautta ei voida enää keskeyttää sikiön poik­kea­vuuden perus­teella. Raken­ne­poik­kea­vuuk­sien totea­minen voi kuitenkin auttaa syntyvän lapsen hoidon suun­nit­te­lussa. Järjes­tämme sinulle ja puoli­sol­lesi mahdol­li­suuden keskus­tella löydök­sestä ja sen merki­tyk­sestä lääkärin, tarvit­taessa myös muiden asian­tun­ti­joiden ja tuki­hen­ki­löiden kanssa. Sairaan tai vammaisen lapsen saaneet perheet selviy­tyvät usein paremmin kuin ennalta arvioivat. Lapsi tuo aina elämään sekä iloa että haasteita.

Lisä­tie­toja

Naistalo.fi – Sikiö­seu­lonta ja ultra­ää­ni­tut­ki­mukset
THL.fi – Sikiö­seu­lonnat – Opas raskaana oleville

Pelko on ihmistä suojaava tunne. On täysin normaalia pelätä synny­tystä ja pelko onkin osa raskauden kulkua. Kohtuul­linen pelko terästää aistit, saa voima­varat liik­keelle ja lisää tilan­teen hallin­ta­kykyä. Mutta voimak­kaalla pelolla on vastak­kainen vaikutus ja se on elimis­tölle rasi­tus­tila. Varsi­nai­sesta synny­tys­pe­losta voidaan puhua silloin, kun synny­tyksen ajat­te­le­minen kuor­mittaa suuresti arkea ja aiheuttaa ahdis­tusta ja jännit­ty­nei­syyttä. Tällöin tunne haittaa synny­tyk­seen ja vanhem­muu­teen valmis­tau­tu­mi­sessa. Pelko tunteena kaventaa ajat­telua, muistia ja tiedon käsit­telyä, vie paljon ener­giaa ja huomio­kykyä, lisäksi se on hyvin epämiel­lyt­tävää ja voi olla psyyk­ki­sesti lamaan­nut­tavaa. Tällaista pelkoa kokee 5–6 % synnyt­tä­jistä. Kun taus­talla on pelon tunne, mieli tuottaa nega­tii­visia ajatuksia ja mieli­kuvia, joihin samais­tu­taan ja joista tulee osa todel­li­suutta. Mikään tunne itses­sään ei ole paha asia. Tunteet ovat jatku­vasti muut­tuva virta vaih­te­levia tunte­muksia ja mieli­ha­luja, joita kohda­taan kehossa. Se mitä mielemme kertoo meille noista tunte­muk­sista vaikuttaa siihen, miten niihin suhtau­dumme. Synny­tys­ta­pah­tu­mien koke­mi­seen vaikut­tavat myös synnyt­täjän oma elämän­his­toria sekä psyyk­kiset voimavarat. 

MITÄ SYNNYTYKSESSÄ PELÄTÄÄN?

• Kipua
• Hallinnan/ kont­rollin menetystä
• Oma vaurioi­tu­mista, kuolemanpelkoa
• Lapsen vaurioi­tu­mista
• Omaa kyke­ne­mät­tö­myyttä ja käytöstä
• Yksin­jää­mistä
• Henki­lö­kuntaa
• Aiemman trauman toistumista

Mihin synny­tys­pelko vaikuttaa?

• Ahdistus vaikuttaa sikiöön ja vastasyntyneeseen
• Synny­tyk­seen ja vanhem­muu­teen valmis­tau­tu­minen on haastavampaa
• Raskaus­kompli­kaa­tioita on enemmän
• Riski trau­ma­ti­soi­tu­mi­seen kasvaa, PTSD (Post Trau­matic Stress Disorder)
• Kivun­lie­vi­tyksen tarve synny­tyk­sessä kasvaa
• Pitkittää avau­tu­mis­vai­hetta
• Sektio- ja imukup­pi­syn­ny­tyksen riski kasvaa
• Huonontaa synny­tys­ko­ke­musta
• Äitiy­teen ja varhai­seen vuoro­vai­ku­tuk­seen vauvan kanssa
• Naiseu­teen, seksu­aa­li­suu­teen ja itsetuntoon
• Altistaa synny­tyksen jälkei­seen ahdistuneisuuteen
• Unen laatuun

Synny­tys­pelon taus­talla voivat olla

• Huonot kokemukset/ kauhu­ta­rinat (omat, lähi­piiri, sosi­aa­linen media)
• Sosi­aa­lisen tuen puute
• Kivun ja kuoleman pelko
• Psyko­lo­ginen tausta/ mielen­ter­veyden häiriöt
• Persoo­nal­li­suus
• Hyväk­si­käyttö- ja väkivaltakokemukset
• Sosi­aa­linen tausta
• Luot­ta­mus­pula, vahva epäluot­tamus omiin kykyihin ja voimavaroihin
• Pelkoja henki­lö­kunnan suhteen

Aiemman nega­tii­visen koke­muksen taus­talla voivat olla

• Yksin jääminen, turvaton olo
• Väsymys jo synny­tyksen alkaessa
• Kont­rollin menetys
• Oma tai lapsen kuoleman pelko
• Ero lapsesta synny­tyksen jälkeen
• Toimen­pi­teet
• Hoita­maton kipu

Miksi hoitaa synnytyspelkoa?

On luon­nol­lista, että haluaa välttää pelon aiheut­tamaa epämiel­lyt­tävää tunnetta. Tietoinen yritys torjua pelkoa toden­nä­köi­sesti vain lisää kuor­mit­ta­vuutta. Anna itsel­lesi lupa ja oikeus tuntea sekä kokea kaikki, mitä ajatus synnyt­tä­mi­sestä sinussa herättää.  Näin vapautat voima­va­roja siihen, että tiedostat, mikä synny­tyk­sessä huoles­tuttaa ja miten voisit itseäsi auttaa. Sinulla on mahdol­lista saada ammat­ti­lai­silta tietoa, apua, tukea ja kannus­tusta, jotta voit tehdä tätä tutki­mus­työtä itsesi kanssa. Tiedon avulla voit lisätä tietoi­suut­tasi siitä, mitä sinussa tapahtuu ja minkä­laisia asioita synny­tyk­sessä saattaa olla odotet­ta­vissa. Erilaisten rentoutus- ja mieli­ku­va­har­joi­tusten sekä keskus­te­lujen avulla voidaan vahvistaa turval­li­suu­teen ja luot­ta­muk­seen liit­tyviä tunteita ja koke­muksia.
Et ehkä hakisi apua itsesi vuoksi, mutta voisitko tehdä sen vauvasi puolesta? Kun synnyt­täjä voi hyvin, voi myös vauva hyvin. Sinun on hyvä tietää, että ketään ei pako­teta tai painos­teta mihinkään.

Mitä muutos vaatii sinulta? / Muutoksen tukena

1. Muutoksen teke­minen tuntuu tarpeel­li­selta. Nyky­olo­suh­teet eivät ole sinusta tyydyttävät.
2. Olet valmis kestä­mään hankalaa oloa tai ahdis­tusta muutoksen tapahtumiseksi.
3. Olet tietoinen ongel­masta / kysy­myk­sestä, jota tulee käsitellä.
4. Haluat haastaa ongelman ja tarkas­tella sitä suoraan ja rehellisesti.
5. Ajat­telet, että muutos on mahdol­lista. Olet toiveikas.
6. Sinulla on sosi­aa­lista tukea ongelman ratkaisemiseen.

Synny­tys­pelon hoidon tavoitteena

• Turval­li­suuden tunteen lisääntyminen
• Yhteys omiin tuntei­siin ja mielikuviin
• Luot­tamus itseen ja henkilökuntaan
• Lisään­tynyt kehotietoisuus
• Parempi itseil­maisu

Synny­tys­suun­ni­telma

Synny­tys­suun­ni­telma on keino jäsentää omia ajatuksia ja tuoda esiin synny­tyk­seen liit­tyviä toiveita. Se myös lisää synnyt­täjän hallinnan tunnetta ennen synny­tystä ja sen aikana. Suun­ni­telma toimii keskus­telun apuvä­li­neenä puolison, tuki­hen­kilön, doulan, tervey­den­hoi­tajan, kätilön ja lääkärin kanssa. Se on lähes­ty­mis­tapa synny­tyk­seen, mutta ei voi olla tarkkaa kuvausta synny­tyksen lopputulemasta.

Voima­vara- ja ratkai­su­kes­keinen NLP-ohjaus

Luomme itse oman maail­mamme ja todel­li­suu­temme usko­muk­sil­lamme ja ajatuk­sil­lamme. NLP (Neuro­Linquis­tic­Pro­gram­ming) antaa väli­neitä, joilla voimme luoda omasta maail­mas­tamme itselle sellaisen kuin haluamme. NLP on voima­vara- ja ratkai­su­kes­keinen lähes­ty­mis­tapa, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää sekä omia, että toisten ajattelu‑, toiminta- ja käyt­täy­ty­mis­mal­leja. Jokainen reagoi aistiär­syk­kei­siin ja ‑havain­toihin omalla yksi­löl­li­sellä taval­laan ja näistä muodostuu jokaisen oma todel­li­suus. NLP ohjausta hyödyn­tä­mällä voit sekä tutkia, että muuttaa omia koke­muksia erilai­sissa tilan­teissa. NLP olettaa, että ihmisen mieli ja keho ovat yhtey­dessä toisiinsa, ja että toisen avulla voidaan vaikuttaa toiseen. NLP:ssä hyödyn­ne­täänkin mieli­kuvia, sisäisen puheen havait­se­mista sekä kehon tunte­muksia. Näin mahdol­listuu uuden­lainen suhtau­tu­mis­tapa itseen ja omiin elämää rajoit­ta­viin usko­muk­siin. NLP:n avulla voit myös hallita tuntei­tasi paremmin, oppia teke­mään parempia päätöksiä ja myön­teisiä tavoit­teita. NLP:ssä kiin­nos­tuksen kohteena eivät ole vain ongelmat ja niiden historia, vaan enem­mänkin taito, taita­vuus ja onnis­tu­miset, keski­ty­tään posi­tii­vi­siin muutok­siin ja jo olemassa oleviin voimavaroihin.

Mitä NLP eli Neuro­Linquistic Program­ming on?

Neuro viittaa aisteihin ja tiedon käsit­te­lyyn. Ihmisen käyt­täy­ty­minen perustuu viiden aisti­jär­jes­telmän (näkö, kuulo, tunto, haju, maku) ja näitä vastaa­vien miel­le­jär­jes­tel­mien (mieli­kuvat, sisäinen puhe, äänet, sisäiset tunte­mukset, hajuihin ja makuihin liit­tyvät miel­teet) toimintaan.

Linguistic viittaa puhut­tuun ja kehon kieleen, jotka molemmat vaikut­tavat ajat­te­luumme ja käyttäytymiseemme.

Program­ming viittaa raken­tei­siin ajat­te­lussa ja niiden muuttamisessa.

NLP ei ole tera­piaa, vaikka sen juuret ovatkin menes­tyk­sek­käiden tera­peut­tien mallin­ta­mi­sessa. Voit lukea lisää NLP:stä ja harjoi­tuk­sista esimer­kiksi Suomen NLP yhdis­tyksen verkkosivuilta.

NLP-harjoi­tukset synny­tys­pelon hoidossa

Synnytys on jännit­tävä, ikimuis­toinen ja ainut­laa­tuinen matka, johon tulisi valmis­tautua sen mukai­sesti. Kaik­keen ei voi varautua, eikä kaikkea voi enna­koida, mutta voit tehdä parhaasi valmis­tau­tu­malla jo hyvissä ajoin raskauden aikana. Kun näitä taitoja on oppinut hyvissä ajoin raskausai­kana, on ne helpompi palauttaa mieleen synny­tyksen aikana. NLP ohjauk­sesta voit hyötyä myös synny­tyksen jälkeen, jos olet kokenut ikävän synnytyksen.

NLP-ohjauk­sessa voidaan tehdä esimer­kiksi seuraa­van­laisia harjoituksia:

• Mieli­kuva editointi 
• Tavoite strec­hing
• Voima­vara-ankkuri
• Aika­jänne harjoituksia
• Salli­minen
• Rentou­tu­minen
• Uudel­leen määrittely
• Asso­si­saatio-disso­si­aatio
• Usko­mukset

Rentou­tu­minen

Voit opetella rentou­tu­maan esimer­kiksi mielikuva‑, mind­ful­ness- ja hengi­tys­har­joi­tuksin, tai joogalla, joka myös vahvistaa ja venyttää kehoasi synny­tys­täsi varten. Rentou­tu­minen on tahdo­na­laisten lihasten tietoista rentout­ta­mista ja ajatusten tyhjen­tä­mistä. Sinun on tärkeää löytää itsel­lesi sopiva tapa rentoutua ja tehdä harjoi­tuksia sään­nöl­li­sesti raskausai­kana, jotta niillä olisi posi­tii­visia vaiku­tuksia synny­tyk­seen. Rentou­tu­mis­reaktio saa kehon omat mieli­hy­vä­hor­monit oksi­to­siinin ja endor­fiinin virtaa­maan. Endor­fii­neilla on opiaat­tien kaltainen vaikutus, joten ne vähen­tävät kipua ja lisäävät hyvän olon tunnetta. Esimer­kiksi hengi­tyk­seen keskit­ty­mällä vähennät kipu­vies­tien pääse­mistä aivoihin, sillä silloin impuls­sien tulkin­nasta vastaavat aivo­solut ovat myös keskit­ty­neet tietoi­sesti hengit­tä­mi­seen. Aivojen sitou­tuessa muuhun toimin­taan kipua ei huomata. Hengitys voi toimia ikään kuin ankku­rina keskellä tunne myrskyä. Ankkuri ei poista myrskyä, mutta pitää sinut vakaam­pana, kunnes myrsky hellittää. Tehok­kaalla ja tarkoi­tuksen mukai­sella hengi­tyk­sellä voidaan edistää sikiön hyvin­vointia, koska sikiö on täysin riip­pu­vainen äidin kohtuun tuot­ta­masta hapesta.

Rentou­tu­mis­ta­poja

• Tietoinen hengitys
• Mieli­kuvat esim. omasta turva- / lempipaikasta
• Voima­lauseet esim. ”Olen vahva ja turvassa.” ”Vauva on kohta täällä.” ”Minä pystyn.”
• Musiikki (voima­biisit, rentout­tava taus­ta­musiikki, oma soundtrack)
• Synny­tys­laulu
• Mind­ful­ness eli tietoisuustaito
• Liikunta, jooga, venyttely
• Luonto ja hiljaisuus
• Hypno­syn­nytys
• Kosketus, hieronta ja läheisyys
• Tuoksut
• Ohjatut rentou­tu­mis­har­joi­tukset. Voit esim. ladata rentou­tus­so­vel­luksen puhelimeesi.
• Vyöhy­ke­te­rapia ja akupunktio
• Suihku ja amme

Synnytys on täysiai­kainen, jos se käyn­nistyy raskaus­vii­koilla 37–42. Vasta kun laskettu aika on ylit­tynyt 14 vrk eli raskaus­viik­koja on yli 42, on raskaus yliai­kainen. Yleensä synnytys käyn­nistyy itses­tään lähellä laskettua aikaa eikä sen kulkuun tarvitse puuttua. Synny­tyksen käyn­nis­ty­minen on monien teki­jöiden summa.

Synny­tyksen käyn­nis­tä­minen on aina tarkoin harkittu toimen­pide ja turhia käyn­nis­tyksiä ei tehdä. Tavoit­teena on terveen lapsen syntymä ja äidin hyvin­voinnin turvaa­minen synny­tyksen aikana. Turhaa tai liian aikaista käyn­nis­tystä voi seurata synny­tyksen pysäh­ty­minen tai tarpeeton keisa­ri­leik­kaus. Lääkäri päättää milloin ja miten synnytys käyn­nis­te­tään, ja selvittää äidille siihen johtavat syyt.

Synnytys voidaan joutua käyn­nis­tä­mään joko äidistä tai sikiöstä johtu­vista syistä. Syyt eivät ole ehdot­tomia vaan niiden vaikeus­aste ratkaisee onko käyn­nistys tarpeellinen.

Käyn­nis­tä­misen syitä

• Raskauden aikainen veren­pai­ne­tauti tai pre-eklampsia (“raskaus­myr­kytys”)
• Todel­linen yliai­kainen raskaus eli raskauden kesto yli 42 raskausviikkoa
• Lapsi­veden vähäisyys
• Raskauden aikainen maksa­tauti eli hepatoosi
• Insu­lii­ni­hoi­toinen diabetes
• Sikiön kasvun hidastuminen
• Lapsi­ve­den­me­nosta yli 24 tuntia, eikä synnytys ole käyn­nis­tynyt itsestään.

Epäily sikiön suuresta koosta (makro­so­miasta) ei ole sellai­se­naan käyn­nis­tyksen syy. Käyn­nis­tä­minen tapahtuu useim­miten lähellä laskettua aikaa tai sen jälkeen, jolloin sikiön keuhkot ovat jo kypsät kohdun ulko­puo­li­seen elämään.

Synny­tyksen käynnistystavat

Käyn­nis­tä­mis­tapa riippuu kohdun­kau­la­ka­navan kypsyy­destä, joka arvioi­daan sisä­tut­ki­muk­sessa. Kohdun­kaula on kohdun runko-osan ja emät­timen välissä oleva synny­tys­ka­navan osa, joka aukeaa ja lyhenee synny­tyksen aikana. Sen pituus
(0–4 cm) ja avau­tu­minen (1–10 cm) kuvaavat sen “kypsyyttä”.

Käyn­nistys-/kyp­syt­te­ly­ta­poja

Ballon­ki­käyn­nistys
Kohtuun viedään emät­timen ja kohdun­kau­la­ka­navan kautta sisä­tut­ki­muksen yhtey­dessä pehmeä, sili­ko­ninen katetri. Katet­rissa on pieni “pallo” (ballonki), joka täyte­tään keit­to­suo­la­liu­ok­sella. Katetri jäte­tään kohtuun ja sikiön vointi varmis­te­taan sydä­nää­ni­käy­rällä. Äiti voi päästä vielä kotiin, jossa hän voi olla seuraa­vaan aamuun asti. Jos ballonki poistuu ennen klo 22, äiti palaa sairaa­laan ja käyn­nis­tystä jatke­taan kohdun­suun tilan­teen mukaan. Sairaa­laan tullaan myös, jos synnytys käyn­nistyy lapsi­ve­den­me­nolla tai supis­tuksin. Ellei katetri tuota tulosta, arvioi­daan tilanne ja käyn­nis­tys­tapa seuraa­vana päivänä uudelleen.

Kohdun­kau­la­ka­navan kypsyt­tä­minen pros­taglan­dii­nilla
Kohdun­kau­la­ka­navan kypsytys tapahtuu suun kautta otet­ta­valla pros­taglan­diini-table­tilla, joka annos­tel­laan taval­li­sesti 2–4 tunnin välein päivä­sai­kaan. Lääke aiheuttaa useim­miten pientä alavats­ajo­mot­telua, kuukau­tis­tyyp­pistä kipuilua ja kohdun supis­telua. Sikiön vointia tark­kail­laan kypsy­tyksen aikana otta­malla sikiön sydä­nää­ni­käyrää. Kun kohdun­kau­la­ka­nava on hyvin epäkypsä, kypsyt­tä­minen voi kestää joskus usei­takin päiviä, mikä vaatii äidiltä kärsivällisyyttä.

Kohdun­kaulaa voidaan kypsyttää myös emät­ti­meen laitet­tavan Propess®-nauhan avulla. Dino­pros­tolia sisäl­tävä nauha asete­taan emät­timen takao­saan. Nauhan asetuksen jälkeen äidin tulee olla makuulla 30 minuutin ajan. Ennen nauhan laittoa varmis­te­taan sikiön vointi sydänäänikäyrällä.

Kalvojen puhkaisu
Synnytys käyn­nis­te­tään kalvojen puhkai­sulla, kun kohdun­kaula on riit­tävän kypsä. Tällöin se on pehmeä, hävinnyt ja jo jonkin verran avau­tunut. Toimen­pi­teessä tehdään reikä sikiö­kal­voihin sisä­tut­ki­muk­sessa, jolloin lapsi­vettä pääsee valu­maan ulos. Kalvojen puhkaisu parantaa supis­tuksia ja edistää synny­tystä. Puhkaisu on kivuton eikä vahin­goita lasta eikä äitiä. Samalla sikiön päähän asete­taan pieni elekt­rodi, jolla seura­taan hänen sydänääniään.

Oksi­to­sii­ni­hor­moni
Mikäli supis­tus­toi­minta ei käyn­nisty spon­taa­nisti 1,5–2 tunnin sisällä kalvojen puhkai­susta, aloi­te­taan suonen-sisäi­sesti oksi­to­sii­ni­hor­moni. Oksi­to­siinia käyte­tään supis­tuk­sien aikaan­saa­mi­seksi ja niiden voimis­ta­mi­seksi. Oksi­to­siinia anne­taan myös synny­tyksen käyn­nis­tä­mi­seksi esimer­kiksi tilan­teissa, jolloin spon­taa­nista lapsi­ve­den­me­nosta on kulunut jo pidemmän aikaa (yli 24 h) eivätkä omat supis­tukset ole alka­neet ja kohdunsuu on kypsä.

Käyn­nistys käytännössä

Osas­tojen paik­ka­ti­lan­teesta ja käyn­nis­tys­me­ne­tel­mästä riip­puen synnyt­täjä tulee käyn­nis­tyk­seen joko synny­tys­sa­liin tai vuodeo­sas­tolle. Joskus synnyt­täjä menee äitiys­po­likli­ni­kalta vielä kotiin ja tulee sairaa­laan sovit­tuna päivänä käyn­nis­tystä varten. Isä/tukihenkilö voi olla äidin mukana, mutta on syytä muistaa, että synny­tyksen käyn­nis­ty­mi­seen voi mennä useampi päivä.

Kypsyt­tely on pitkälti odot­telua, lapsen sydä­näänten ja äidin tunte­musten seurantaa. Hoito­suun­ni­telma tarkis­te­taan päivit­täin lääkä­rin­kier­rolla muun muassa kohdun­suun kypsy­mistä arvioiden. Toisi­naan synnytys ei käyn­nisty kaikista yrityk­sistä huoli­matta, koska elimistö ei ole siihen vielä valmis. Tällöin pide­tään kypsyt­te­lyssä väli­päiviä ja kokeil­laan uudel­leen. Keisa­ri­leik­kauk­seen päädy­tään silloin, jos äidin tai sikiön vointi sitä vaatii. Käyn­nis­tä­misen jälkeen tapah­tuva synnytys ei ole “luon­nol­lista synny­tystä” kivu­li­aampi. Kipu on hyvin yksi­löl­linen tuntemus eikä kipua eri synnyt­tä­jien tai synny­tysten välillä voida vertailla. Varsi­naisen synny­tys­kivun lievit­tä­mi­seen käyn­nis­ty­misen jälkeen käyte­tään aivan samoja mene­telmiä kuin synny­tyk­sissä muutenkin.