Synny­tys­osasto C1

Synny­tyksen jälkeen äiti ja vauva siir­tyvät osas­tol­lemme C1. Meillä vauvat ovat vieri­hoi­dossa. Se tarkoittaa sitä, että vauvat saavat olla äitinsä luona ympäri vuoro­kauden. Osas­tolla on 1–2 hengen huoneita, joista suurim­massa osassa on huone­koh­taiset wc- ja suih­ku­tilat. Perhe­huo­neessa isäkin voi yöpyä ja osal­listua aktii­vi­sesti vauvan hoitoon.

Osas­tolla teet omahoi­ta­jasi kanssa hoito­suun­ni­telman, jossa mieli­pi­teesi ja toiveesi hoidosta otetaan huomioon. Kätilöt ja lasten­hoi­tajat ohjaavat perhettä vauvan hoidossa ja imetyksessä​ tarpeen mukaan. Tavoit­tee­namme on mahdol­listaa hyvä alku imetykselle​ synny­tys­sai­raa­lassa ja tukea imetyksen jatku­mista. Kehi­tämme osas­to­jemme hoito­käy­tän­töjä perhe­läh­töi­sem­pään suun­taan VVM-koulu­tus­mallin (Vanhemmat Vahvasti Mukaan) mukai­sesti havain­noi­malla vauvoja erilai­sissa hoitotilanteissa. 

Tavan­omainen hoitoaika sairaa­lassa synny­tyksen jälkeen on 1–4 vrk. Ennen kotiu­tu­mista lasten­lää­käri tarkastaa vauvan. Lyhyt­jäl­ki­hoi­toisen synny­tyksen jälkeen vauvaa käyte­tään tarkas­tuk­sessa osas­tol­lamme. Vanhem­pien luvalla vasta­syn­ty­neestä otetaan ennen kotiu­tu­mista verikoe synnyn­näisten aineen­vaih­dun­ta­sai­rauk­sien seulontaa varten. 
Jos vauva tarvitsee erityis­tark­kailua lasten­osas­tolla G4, äidillä on myös mahdol­li­suus yöpyä lähellä vauvaansa ja näin osal­listua pieno­kai­sensa hoitoon.

Lääkä­rimme toimii lääke­tie­teel­lisen hoidon asian­tun­ti­jana. Koko henki­lö­kun­tamme on tuke­nasi sairaa­las­sao­loai­kana. Tavoit­tee­namme on antaa sinulle ja vauval­lesi turval­lista ja yksi­löl­listä hoitoa, ja kaikissa hoito­toi­missa tähtäämme sinun ja lapsesi hyvinvointiin.

Nämä ohjeet tarkoi­tettu sekä isälle että äidille. Ohjeiden tarkoi­tuk­sena on jakaa tietoa ja rohkaista vanhempia keskus­te­le­maan keske­nään synny­tyksen jälkei­sistä asioista.

Kotiu­tu­minen sairaalasta

Sairaa­lasta lähtee uuden Suomen kansa­laisen synnyttyä auto­maat­ti­sesti tieto maistraat­tiin, josta parin arki­päivän kuluttua ilmoi­te­taan sairaa­lalle vauvan henki­lö­tunnus. Lapsi saa syntyes­sään sen suku­nimen, joka äidillä on lapsen syntymän hetkellä. Nimi­asioista voit kysellä lisää maistraatista.

Sairaa­la­mak­suista lähe­te­tään lasku kotiin.

Kela korvaa omavas­tuu­osuuden ylit­tä­vältä osalta kaikille synnyt­tä­jille meno- ja paluu­matkan sairaa­laan synny­tyksen yhtey­dessä (oma auto, taksi). Matka­kor­vaus­to­dis­tuksen saat halu­tes­sasi. Pyydä kuitenkin taksin­kul­jet­ta­jalta maksutosite.

Ota kotiu­dut­tuasi yhteys oman neuvo­lasi tervey­den­hoi­ta­jaan sopiak­sesi koti­käyn­nistä. Vauvasi on kahden viikon ikäi­seksi äitiys­neu­volan kirjoissa, ja seuranta siirtyy sen jälkeen lasten­neu­volan puolelle. Tiedot synny­tyk­sestä ja vauvasta lähe­te­tään sairaa­lasta suoraan neuvo­laasi. Saat neuvo­la­kort­tisi mukaan lähties­säsi sairaa­lasta, ja kotiisi posti­te­taan eril­linen neuvo­la­kortin liite. Synnyt­täjän jälki­tar­kastus tapahtuu neuvo­lassa n. 8 viikon kuluttua synny­tyk­sestä, tervey­den­hoi­taja sopii kans­sasi ajan.

Tervey­den­hoito kotona

Puhtaus

Pese kädet huolel­li­sesti ja usein, ainakin jokaisen WC-käynnin jälkeen. Kotona pesuai­neeksi riittää taval­linen saippua. Pyydä myös vauvaa käsit­te­leviä vieraita pese­mään kätensä. Amme­kylpyä ja uimista ei suosi­tella jälki­vuodon aikana, mutta saunoa voit vapaasti voin­tisi mukaan. Rintojen pesuksi riittää suihku 1—2 kertaa vuorokaudessa.

Jälki­vuoto

Jälki­vuo­tosi voi kestää n. 6—8 viikkoa synny­tyksen jälkeen. Vuoto vähenee vähi­tellen muut­tuen vaaleaksi. Jos jälki­vuoto muuttuu veri­sem­mäksi ja runsastuu, tai jos se muuttuu pahan­ha­jui­seksi, ota yhteys lääkä­riin. Kyseessä voi olla tulehdus. Älä käytä tampo­neja jälki­vuodon aikana.

Ompe­leet

Ompe­leet sulavat itses­tään 4—6 viikon kuluttua synny­tyk­sestä. Haavan suih­kut­telu ja ilma­kylvyt jatkuvat kotona samoin kuin sairaa­lassa olles­sasi. Tarpeen mukaan voit ottaa kipuun samaa särky­lää­kettä jota olet saanut sairaa­las­sakin. Jos haava kipeytyy kovasti, ota yhteys neuvo­laan. Väli­lihan episio­to­mia­haava ja/tai mahdol­linen repeämä paranee noin neljässä viikossa.

Kuukau­tiset ja ehkäisy

Ensim­mäiset kuukau­tiset alkavat yksi­löl­li­sesti n. 6 viikon – 10 kuukauden kuluttua synny­tyk­sestä, ja kierto voi aluksi olla epäsään­nöl­linen. Ensim­mäiset kuukau­tiset voivat myös olla taval­lista runsaammat.

Uusi raskaus on mahdol­linen myös imetyksen aikana, ja jo ennen ensim­mäisten kuukau­tisten alka­mista. Ehkäi­sy­me­ne­tel­mistä voit keskus­tella sairaa­lassa kätilön tai neuvo­lassa tervey­den­hoi­tajan ja lääkärin kanssa.

Pari­suhde ja seksuaalisuus

Seksu­aa­lie­lämä muuttuu vauvan synnyttyä. Äidistä oma vartalo voi tuntua vieraalta, ja hormo­ni­toi­minta ohjaa huomiota kump­panin sijasta vauvaan. Avoin keskus­telu ajatuk­sista ja toiveista auttaa ymmär­tä­mään kump­pania. Myös seksu­aa­li­suuden näke­minen laajasti (toisen kunnioit­ta­minen ja hyväk­sy­minen, lähei­syys, hellyys) on avuksi. Ajan kuluessa raskaus ja synnytys kuitenkin vahvis­tavat ja rikas­tut­tavat naiseutta ja seksuaalielämää.

Yhdyntä voi tapahtua kun olet itse siihen valmis. Voit tuntea halut­to­muutta synny­tyksen jälkeen esim. hormo­ni­toi­minnan muutok­sista johtuen. Lima­kalvot kuivuvat, ja apuna voi käyttää aptee­kista tai kaupasta saatavaa liukas­tus­voi­detta tai taval­lista perus­voi­detta. Emät­ti­mesi voi myös tuntua taval­lista löysem­mältä. Lähes jokainen synnyt­täjä tuntee yhdyn­tä­ki­puja vielä 2—3 kuukauden kuluttua synny­tyk­sestä. Kondomi on erit­täin hyvä ehkäi­sy­me­ne­telmä imetyksen aikana, ja sen käyttö on perus­teltua synny­tyksen jälkeen myös tuleh­dusten välttämiseksi.

Yhteisen ajan löytä­minen ja pari­suh­teen hoita­minen ovat tärkeitä. Äiti tarvitsee omaa aikaa, jolloin hän pystyy toteut­ta­maan niitä asioita josta hän nauttii ja saa voimia. Tällöin isäl­läkin on mahdol­li­suus tutustua omaan lapseensa ja luoda henki­lö­koh­tainen isä-lapsi­suhde. Vauvan hoidon jaka­minen auttaa molempia vanhem­muu­teen kasvamisessa.

Lepo ja liikunta

Vauvan syntymän jälkeen sinun kannattaa muuttaa vuoro­kausi­ryt­misi vauvan tarpeita vastaa­vaksi. Päivä kuluu yllät­tävän nopeasti vauvan kanssa. Pyydä tarvit­taessa apua kodin­hoi­to­asioissa, sillä vauvasi on nyt sinulle tärkein. Yösyötöt aiheut­tavat unen katko­nai­suutta. Kun olet väsynyt, ota päivä­unet mahdol­li­suuk­sien mukaan silloin kun vauva­sikin nukkuu. Älä anna vieraiden rasittaa perhet­täsi liikaa. Nuhaisia ja sairaita vieraita voit pyytää ystä­väl­li­sesti siir­tä­mään vierai­luaan oman ja vauvasi terveyden vuoksi. Vauvaa ei tarvitse herättää seurus­te­le­maan vieraiden kanssa!

Lihas­kunto

Harrasta liikuntaa ja ulkoilua voin­tisi mukaan. Liikunta on tärkeää veren­kierron ja lihasten jous­ta­vuuden palau­tu­mi­selle, esim. kävely on hyvä liikun­ta­muoto heti synny­tyksen jälkeen. Liikunnan avulla edistät myös suolen ja rakon toimintaa. Vältä kuitenkin raskasta nosta­mista ja äkil­lisiä ponnis­te­luja jälki­tar­kas­tuk­seen asti.

Raskauden aikana veny­neet ja heiken­ty­neet vatsa­li­hakset sekä huono ryhti voivat aiheuttaa selän väsy­mistä ja/tai kipey­ty­mistä. Vauvan hoito ja imet­tä­minen huonossa asen­nossa aiheut­tavat niska- ja hartia­li­hak­siston jänni­tystä. Huomioi siis erilaiset imetys­a­sennot ja varmista, ettet jännitä hartioi­tasi, tai että selkäsi ei ole huonossa asen­nossa lasta hoitaessasi.

Synny­tyksen jälkeen monilla on ongel­mana jalkojen väsy­minen ja turpoa­minen, johon auttaa jalkojen nosta­minen hetkeksi ylös­päin. Myös tuki­suk­ka­housuja voi koettaa. Jos koti­konstit eivät auta, ota yhteyttä terveydenhoitajaasi.

Lantion­pohjan lihasten harjoit­telu synny­tyksen jälkeen

Lantioon kohdis­tuva pitkä­ai­kainen paine, kuten raskaus ja hormo­naa­liset muutokset, heiken­tävät lantion­pohjan lihasten voimaa. Tästä johtuen saattaa esiintyä virt­san­kar­kailua varsinkin ponnis­tusten yhtey­dessä, esim. aivas­taessa, nostaessa ja juos­tessa. Harjoit­te­le­malla voidaan palauttaa lantion­pohjan lihasten toimintaa ja lihas­voimaa toimin­ta­häi­riöiden välttämiseksi.

Voit aloittaa lantion­pohjan lihasten tunnis­ta­mis­har­joi­tukset synny­tyksen jälkei­senä päivänä. Supista kevyesti perä­aukkoa, emätintä ja virts­a­putkea pitäen muut lihakset mahdol­li­simman rentoina. Tee 2–3 toistoa useita kertoja päivässä. Etsi supis­tusta eri asen­noissa, esimer­kiksi makuu­asen­nosta on helppo aloittaa harjoitukset.

Opit­tuasi tunnis­ta­maan lantion­pohjan lihakset, voit aloittaa lihas­kun­to­har­joit­telun. Supista lantion­pohjan lihakset mahdol­li­simman voimak­kaasti ja nopeasti 5–10 toistoa kolme kertaa päivässä. Jatka näin 6–8 viikkoa.

Sen jälkeen voit tehdä kestä­vyys­har­joi­tuksia. Supista lantion­pohjan lihaksia, pidä supistus 10:een laskien ja rentouta lihakset 20:een laskien. Toista supis­tusta 5–10 kertaa, kaksi kertaa päivässä.

Tee edellä mainit­tuja harjoi­tuksia päivit­täisten toimin­tojen yhtey­dessä. Muista supistaa lantion­pohjan lihaksia varsinkin rasitus- ja ponnistustilanteissa.

Tarvit­taessa voit varata ajan fysio­te­ra­piaan.

Ravinto

Ravinnon merkitys korostuu imetyksen aikana. Syö moni­puo­li­sesti valkuais‑, kiven­näis- ja vita­mii­ni­pi­toista ravintoa (esim. marjat, hedelmät, vihan­nekset, maito­tuot­teet, kanan­muna, liha, maksa, veriruoat).

Juo runsaasti: imetys ja hikoilu lisäävät nesteen­ku­lu­tusta. Jano­juo­maksi käy vesi, vähän natriumia sisäl­tävä kiven­näis-vesi tai mieto vähä­so­ke­rinen mehu. Vältä piris­täviä lisä­ai­neita sisäl­täviä energiajuomia.

Raskauden ja imetyksen aikana kalsiumin tarve on suuren­tunut. Käytä mahdol­li­simman paljon vähä­ras­vaisia maito­tuot­teita: maitoa, piimää, viiliä, jogurttia, juus­toja, jäätelöä ym. Jos et voi käyttää maito­ta­lous­tuot­teita, on kalsium­tablet­tien käyttö välttämätöntä.

Lääk­keet ja nautintoaineet

Tarvi­tes­sasi voit ottaa kipuun samaa särky­lää­kettä, jota olet saanut sairaa­las­sakin. Anti­biootit eivät yleensä ole este imetyk­selle, mutta varmista tämä vielä reseptin anta­neelta lääkäriltä.

Alko­ho­lin­käyttöä ei suosi­tella imetyksen aikana. Turval­lista alko­ho­li­määrää imetyksen aikana ei ole. Älä kuiten­kaan imetä heti alko­holin naut­ti­misen jälkeen. Jos tiedos­sasi on kuitenkin yksit­täinen tilai­suus, jossa haluaisit juoda esim. pari lasil­lista viiniä, imetystä ei silti kannata lopettaa: ennen alko­holin juomista voit lypsää rintasi tyhjiksi ja antaa tämän lypsetyn maidon vauvalle. Niin kauan kuin veres­säsi on alko­holia, on sitä myös rinta­mai­dossa. Älä hoida vauvaa päihtyneenä.

Myös­kään tupa­kointia ei suosi­tella imetyksen aikana, koska tupakan haital­liset aineet imey­tyvät äidin­mai­toon. Mikäli lopet­ta­minen ei onnistu, olisi tupa­kointi hyvä ajoittaa imetyksen jälkeen, jotta vauva vält­tyisi korkeilta niko­tii­ni­mää­riltä. Vauvan lähei­syy­dessä ei saa tupa­koida, koska savui­sessa ilmassa oleva lapsi saa tupakan haital­lisia aineita hengi­tyksen kautta.

Synny­tyksen jälkeinen mielialan vaihtelu

Lapsen syntymä on aina suuri muutos koko perheelle, ja tunne-elämän krii­sejä voi esiintyä äidin lisäksi isällä ja sisa­ruk­silla. Tunteet vauvan syntymän jälkeen ovat hyvin yksi­löl­lisiä, eikä äiti ehkä heti ensi minuu­teista lähtien tunne huikai­sevaa onnen­tun­netta äitiy­des­tään. Isä voi tuntea itsensä ulko­puo­li­seksi, koska hormo­ni­toi­minta ohjaa äidin huomiota vauvaan. Väärin­kä­si­tyksiä voi syntyä, koska isän hormo­ni­toi­minta ei muutu samalla tavalla. Isä voi ihme­tellä sitä, miten oma tuttu puoliso tuntuu hetkit­täin aivan vieraalta ihmi­seltä. Sisa­rukset voivat kokea musta­suk­kai­suutta uuden tulok­kaan viedessä paljon vanhem­pien aikaa. Omista tunteista kannattaa perheessä puhua. Vauvan­hoito voi tuntua rankalta ja viedä suurimman osan päivästä. Kun vähi­tellen kuntoudut ja vauva löytää sään­nöl­li­semmän päivä­rytmin, saat itsekin lisää voimia. Samalla ajatukset ja tunteetkin tasoittuvat.

Synny­tyk­sen­jäl­keistä itkui­suutta, mielialan vaih­te­luja, pään­särkyä, ärtyi­syyttä, väsy­mystä ja lievää masen­nusta 3—5 päivän kuluttua synny­tyk­sestä pide­tään normaa­lina ilmiönä (”baby blues”). Sitä esiintyy yli puolella synnyt­tä­neistä äideistä. Oireet häviävät parin viikon kuluessa. Oireet johtuvat esim. hormo­ni­ta­sa­painon muutok­sista. Perheel­läsi voi olla vaikeuksia ymmärtää mielia­lan­vaih­dok­siasi, mutta keskus­telu kump­pa­nisi kanssa auttaa. Sinun on tarkoi­tuskin olla herkkä, jotta voit vastata vauvasi tarpeisiin.

Varsi­nainen synny­tyk­sen­jäl­keinen masennus ei ole nopeasti ohime­nevä. 10—15 prosen­tilla synnyt­tä­neistä ilmaantuu synny­tyk­sen­jäl­keistä masen­nusta kolmen kuukauden kuluessa synny­tyk­sestä, mutta sairas­tu­mis­riski on suuri vielä vuodenkin kuluttua. Synny­tyk­sen­jäl­keistä masen­nusta pitää tutkia ja hoitaa, koska pitkit­tyes­sään se vaarantaa koko perheen psyyk­kisen hyvin­voinnin. Siksi on tärkeää ennal­taeh­käistä, tunnistaa ja hoitaa synny­tyksen jälkeinen stressi. Ota siis rohkeasti yhteyttä neuvolan tervey­den­hoi­ta­jaan tai muuhun henki­löön, joka voi auttaa tilanteessa.

Baby bluesin oireet:

• itkui­suus
• mielia­lan­vaih­telut
• pään­särky
• ärtyi­syys
• väsymys
• lievä masennus

Masen­nuksen oireet:

• unihäi­riöt
• kyvyt­tö­myys nauttia elämästä
• keskit­ty­mis­ky­vyt­tö­myys
• riit­tä­mät­tö­myyden tunne
• kohtuuton pelko ja huoli lapsesta
• vaikeudet nauttia äitiy­destä ja/tai lapsesta

Isyys

Monet isät kertovat, että tunne isyy­destä kehittyy omaa tahtiaan. Lapsesta on voinut muodostua raskauden aikana jokin mieli­kuva, joka ei sitten vastaa­kaan todel­li­suutta. Lapsi voi tuntua vieraalta, eikä olekaan suloinen pikku nukke, vaan uusi vieras ihminen, johon on tutus­tut­tava. Vauva vaatii myös jatkuvaa hoitoa ja huolen­pitoa ympäri vuoro­kauden. Yllä­tyk­senä voi myös tulla se, ettei äiti ehdi tai jaksa tehdä juuri muuta kuin hoitaa vauvaa. Alkuai­koina yhteisen ajan puute, univelka ja seksin vähe­ne­minen ovat vauva­per­heen arkipäivää.

Isän kannat­taisi osal­listua vauvan hoitoon heti alusta lähtien äidin kanssa. Näin isä voi välttyä koke­masta itsensä ulko­puo­li­seksi. Isä on lapselle hyvin tärkeä, ja vauva kiintyy isäänsä samoin kuin äitiinsä. Äidin olisikin hyvä muistaa, ettei omi vauvaa itsel­leen, vaan auttaa isää luomaan läheisen suhteen vauvaan jo heti ensi­het­kistä alkaen. Isä voi ottaa tehtä­väk­seen esim. vaipan­vaihdon tai vauvan kylve­tyksen, ja niin luoda henki­lö­koh­taista suhdetta vauvaan ja jakaa hoito­vas­tuuta äidin kanssa. Näin isyyden tunne voimistuu vähi­tellen. Myös osal­lis­tu­minen koti­töiden hoita­mi­seen säästää äidin voimia.

Isät ovat kerto­neet saaneensa tukea muilta samassa elämän­ti­lan­teessa olevilta miehiltä. Jos tutta­va­pii­rissä on tällainen mahdol­li­suus, sitä kannattaa käyttää hyväksi. Myös neuvolan tervey­den­hoi­tajan kanssa voi aina tarpeen mukaan keskus­tella. Samoin pari­suh­teessa voidaan välttyä monilta väärin­kä­si­tyk­siltä, jos molemmat kertovat puoli­sol­leen ajatuk­sis­taan ja tunteistaan.

Vaikka isyyden alku­taival voi tuntua rankal­takin, se on samalla myös erit­täin palkit­sevaa aikaa. Lapsen kehi­tyksen seuraa­minen ja isyyden tunteen vahvis­tu­minen ovat ainut­laa­tuisia koke­muksia. Vanhem­muus muuttaa pari­suh­detta: aikai­sem­pien miehen ja naisen roolien lisäksi kehittyy isän ja äidin rooli. Tämä rikas­tuttaa parisuhdetta.

Jos olet yksin­huol­taja, sinun on hyvä muistaa, että yksi turval­linen aikuinen perheessä riittää mainiosti turvaa­maan lapsen kehi­tyksen. Tietenkin vauvalla olisi hyvä olla aikuis­kon­tak­teja myös ydin­per­heen ulko­puo­lella (suku­laiset, tuttavat).

Imetys ja rintojen hoito

Imetyksen hyödyt äidille

Tutki­mukset osoit­tavat, että imet­tä­neiden naisten riski sairastua rinta- ja muna­sar­ja­syö­pään on pienempi kuin niiden naisten, jotka eivät ole imet­tä­neet. Imet­tävän naisen vartalo palautuu nopeammin enti­siin mittoi­hinsa, eikä kuukau­tis­kier­to­kaan käyn­nisty uudel­leen yhtä nopeasti. Imet­tä­minen on myös edul­lista ja ympä­ris­töys­tä­väl­listä. Imet­tä­minen ei rumenna rintoja. Rinnat muut­tavat muotoaan raskausai­kana, eivät imet­tä­misen vuoksi. Imet­tä­minen tukee myös äidin kiin­ty­mystä lapseen. Riski sairastua vaih­de­vuosi-iän jälkeen veren­pai­ne­tau­tiin, tyypin 2 diabe­tek­seen, hyper­li­pi­de­miaan sekä sydän- ja veri­suo­ni­sai­rauk­siin on alempi kuin ei-imet­tä­neillä äideillä. Imetys lisää myös naisen perus­e­ner­gian kulutusta.

Imetyksen hyödyt vauvalle

Tutki­musten mukaan imetys vähentää infek­tio­sai­rauksia: korva­tu­leh­duksia, hengi­tystie- ja suolis­to­tu­leh­duksia sekä ripulia. lapsille kehittyy myös vähemmän kroo­nisia sairauksia: nuoruus- ja aikuis­tyypin diabe­testa, aller­gioita ja atopiaa, reumaa, kelia­kiaa, Crohnin tautia ja MS-tautia. Sairauksia ei voida koko­naan ehkäistä imetyksen avulla, mutta taudin puhkea­minen siirtyy myöhem­mäksi ja taudin­kuva saattaa lieventyä imetyksen ansiosta. Imetys suojaa kohta­lai­sesti kätkyt­kuo­le­malta. Lapsen riski ylipai­noi­suu­teen myöhem­mällä iällä myös vähenee. Rinta­maito on aivojen raken­tu­misen ja keskus­her­moston kehi­tyksen kannalta tärkeää.

Imetys

Imetä lapsen oman rytmin mukaan. Välillä lapsesi syö tiheämmin säädel­läk­seen maidon tuloa kasvu­tar­vet­tansa vastaa­vaksi. Yösyötöt ovat tärkeitä maito­määrän kasvat­ta­mi­seksi. Kokeile erilaisia imetys­a­sen­toja sääs­tääk­sesi rinnan­päi­täsi. Huomioi hyvä imetys­a­sento: ehkäiset näin lihas­jän­ni­tystä ja ‑kipua. Jos mahdol­lista, imetä lastasi vähin­tään kuuden kuukauden ikäi­seksi. Aluksi vauvan rytmi voi olla hyvinkin epäsään­nöl­linen (katso liite ”Vauvan kello”). Lapsen kasvaessa rytmi kuitenkin sään­nöl­listyy. Vähi­tellen opit tunnis­ta­maan sen, milloin lapsel­lasi on nälkä, koska aina vauvan itku ei ole merkki nälästä.

Lisä­ra­vinto

Rinta­ruo­kinnan aikana vauvasi ei tarvitse lisä­nes­teitä lämpi­mäl­lä­kään säällä, vaan rinta­maito riittää vauvan janon tyydyt­tä­mi­seksi. Imetä tiheämmin!

Keskus­tele lisä­ruoan anta­mi­sesta lapsel­lesi neuvolan tervey­den­hoi­tajan kanssa. Jos vauvasi tarvitsee lisä­ruokaa, muista kiehauttaa pullot ja tutit (n. 5 min). Ethän käytä tuttia omassa suus­sasi! Näin ennal­taeh­käiset kariesta aiheut­tavan bakteerin siir­ty­misen lapsen suuhun.

Imety­son­gelmia ja ratkaisuja

Rinnan­päiden rikkoutuminen

Imetyksen käyn­nis­tyessä rinnan­päät voivat punoittaa ja aristaa ja niissä voi olla jopa rakku­loita tai pieniä haavaumia. Nännejä voi hoitaa levit­tä­mällä imetyksen jälkeen maito­pi­saran nännin suojaksi tai käyt­tä­mällä rinnan­päiden hoitoon tarkoi­tet­tuja voiteita. Niitä ei tarvitse pestä pois ennen seuraavaa imetystä. Jos rinnanpää rikkoutuu, hoitona ovat suih­kut­telu imetyksen jälkeen ja kuivaa­minen esim. puhtaalla talous­pa­pe­rilla. Ilma­kylvyt ja puhtaat liivin­suojat on syytä muistaa. Huono imuote voi olla syynä rinnan­päiden kipey­ty­mi­seen ja rikkoutumiseen.

Rintojen pakkau­tu­minen

Rinnat saat­tavat pakkautua muutama vuoro­kausi synny­tyk­sestä maidon­nousun myötä. Ensim­mäi­senä vuoro­kau­tena aloi­tetut tiheät imetykset ja oikea imetys-tekniikka ehkäi­sevät oireita. Rinnat ovat punoit­tavat, turvon­neet ja kivu­liaat, ja äiti voi tuntea vilun­vä­ris­tyksiä.  Hoitona on rinnan tyhjennys joko imet­tä­mällä
(yli 8 kertaa/vrk) tai lypsä­mällä. Lämmin suihku tai lämmin kääre auttaa oksi­to­sii­ni­refleksin käyn­nis­ty­mistä ja siten rinnan tyhjen­ty­mistä. Sitä auttaa myös rinnan kevyt hieronta.  Imetyksen tai lypsä­misen jälkeen viileät kääreet voivat helpottaa kuumo­tuksen tunnetta.

Tiehyt­tukos

Tiehyt­tukos on useim­miten vain toisessa rinnassa ja tietyssä kohdassa. Rintaan voi tälle kohdalle tulla punoit­tava, aris­tava alue, missä voi tuntua selvästi kova kohta eli tukos maito­tie­hyessä. Äidille voi nousta lämpöä ja tulla pään­särkyä sekä lihas­kipua. Hoitona on rinnan tehokas tyhjen­tä­minen tiheillä imetyk­sillä, tarvit­taessa lypsäen.

Rinta­tu­lehdus

Rinta­tu­leh­duk­seen oireena on voimakas kipu, paikal­linen punoitus ja pään­särky. Rinnassa tuntuu paakku, lämpö nousee äkil­li­sesti ja korkealle. Ota yhteys neuvolaan/lääkäriin. Hoidoksi tarvi­taan useim­miten antibiootteja.

Äidin­maidon käsittelyohjeita

Lypsä­minen

Ennen lypsyä kädet pestään huolel­li­sesti. Rintojen pesuun riittää lämmin vesi. Lypsä­misen voi suorittaa joko käsin tai käsi- tai sähkö­pum­pulla. Lypsä­minen on aiheel­lista seuraa­vissa erityistilanteissa:

• maido­ne­ri­tyksen käynnistäminen
• lapsi syntyy kesko­sena eikä jaksa imeä rintaa
• äiti ja lapsi joutuvat tila­päi­sesti erilleen
• rinnan­päät kipey­tyvät pahasti, haavau­tuvat, tai rinnat tulehtuvat
• maito­tie­hyet ovat tukkeutuneet
• maido­ne­ri­tystä halu­taan lisätä
• rinnat ovat kovin täydet ennen imetystä.

Lypsy­vä­li­neet huuh­del­laan lypsyn jälkeen haalealla vedellä. Käsi- ja sähkö­pum­pusta irro­te­taan kaikki irtoavat osat eril­leen ja pestään huolel­li­sesti astian­pe­suai­neella sekä kuiva­taan. Kerran päivässä väli­neitä keite­tään (5 min) väljässä vedessä.

Maidon säilytys

Hyvin jääh­dy­tetty maito säilyy jääkaa­pissa (+5°C) vuoro­kauden, huoneen­läm­mössä 6 tuntia.

Tarvit­taessa maito pakas­te­taan vuoro­kauden sisällä. Jääh­dy­tetty maito kaade­taan pakas­tus­ra­siaan tai ‑pussiin. Jos lypsyerät ovat pieniä, voi saman päivän maidot pakastaa samaan astiaan. Maito säilyy pakas­ti­messa (-15°C) tai kylmem­mässä) kolme kuukautta.

Pakas­tettu maito sula­te­taan huoneen­läm­mössä tai jääkaa­pissa. Äidin­maitoa ei saa sulattaa eikä lämmittää mikro­aal­to­uu­nissa, koska maidosta häviää tärkeitä ravin­toai­neita, jos sitä kuumen­ne­taan liikaa. Sula­tetun maidon ulko­näkö ja tuoksu poik­keavat jonkin verran tuoreesta maidosta, mutta se on silti ravin­toar­vol­taan moit­tee­tonta. Sula­tettu maito säilyy jääkaa­pissa vuoro­kauden ajan, ja se lämmi­te­tään vesi­hau­teessa juuri ennen syöt­tä­mistä. Maidon voi lämmittää vain kerran. Maitoa ei saa pakastaa uudelleen.

Vauvan hoito

Navan hoito ja napatynkä

Kotiin lähtiessä vauvalla on usein napa­tynkä jäljellä. Navan päivit­täinen hoito jatkuu kuten sairaa­lassa. Anna sen kuivua ja irrota rauhassa. Irro­tes­saan se voi erittää vähän verta ja/tai tuok­sahtaa – tällöin napa tulisi puhdistaa pumpu­li­pui­kolla ja anti­sep­ti­sellä liuok­sella. Napa­tyngän irtoa­mis­päi­vänä vauvaa ei kylve­tetä. Kuivaa aina pesun jälkeen napa huolel­li­sesti pumpulipuikolla.

Ihon hoito

Vauva kylve­te­tään pelkällä vedellä 1—2 kertaa viikossa. Vauvan iho on herkkä – kuivaa vauvan iho kylvyn jälkeen. Ilma­kylvyt kuuluvat myös vauvan hoitoon.

Ulos­teet

Vasta­syn­ty­neen ensim­mäiset ulos­teet ovat mustan­vih­reätä ns. lapsen­pihkaa. Vähi­tellen ne muut­tuvat keltai­sem­miksi ja voide­mai­siksi, usein ryyni­mäi­siksi. Jos lapsi voi hyvin ja paino nousee, ei tarvitse olla huolis­saan vaikka ulos­teen määrä ja laatu vaih­telee. Pelkäs­tään rinta­mai­dolla ruokittu vauva voi ulostaa useita kertoja päivässä tai vain kerran viikossa.

Ilma­vaivat

Ilma­vaivat kuuluvat vauvan elämään ensim­mäisten kuukausien aikana. Kaikki syömäsi ruoka vaikuttaa äidin­mai­toosi, joten on syytä ottaa huomioon se, mitä lapsesi sietää.

Peri­aat­teessa voit syödä kaikkea, mutta jos lapsel­lasi on ilma­vai­voja tai ripulia, voit miettiä mikä syömäs­säsi ruoassa voisi olla siihen syynä, ja välttää sitä jatkossa. Jos syöt anti­bioot­teja, se saattaa myös tehdä ilma­vai­voja vauval­lesi. Mikäli vauval­lasi on ilma­vai­voja, pyri röyh­täyt­tä­mään vauva heti syötön jälkeen.

Ulkoilu

Aloita vauvan ulkoi­lut­ta­minen säästä riip­puen talvella n. 2 viikon, lämpi­mänä aikana n. 1 viikon vanhana. Lisää aikaa 15—20 minuuttia päivässä 2—3 tuntiin saakka. Älä pidä vasta­syn­ty­nyttä aurin­gossa tai tuulessa ja viimassa.

Tutin käyttö

Heti lapsen synnyttyä tutin käyttöä ei suosi­tella, koska se voi vaikuttaa lapsen imemisen opettelua.

Perhe­huone on ensi­si­jai­sesti tarkoi­tettu ensi­syn­nyt­tä­jä­per­heille, mutta osaston
paik­ka­ti­lan­teen mukaan perhe­huone voidaan järjestää myös
uudel­leen­syn­nyt­tä­jä­per­heille.

Kaikki huoneemme ovat tarvit­taessa muutet­ta­vissa perhe­huo­neiksi. Perhe­huo­netta ei
voi varata etukä­teen. Perheen ilmoit­taessa haluk­kuu­des­taan yöpyä perhe­huo­neessa,
osaston henki­lö­kunta tekee päätöksen senhet­kisen huone­ti­lan­teen mukaan. Osaston
ruuh­ka­ti­lan­teessa on mahdol­lista, että perhe­huone joudu­taan muut­ta­maan taval­li­seksi
poti­las­huo­neeksi ja puoliso/tukihenkilö joutuu lähte­mään kotiin.

Perhe­huo­neen tarkoitus on, että puoliso/tukihenkilö on äidin apuna ja tukena.
Vanhemmat voivat yhdessä hoitaa ja tutustua rauhassa vauvaan ympäri vuoro­kauden.
Perhettä ohja­taan ja kannus­te­taan aktii­vi­suu­teen sekä omatoi­mi­suu­teen.
Puoliso/tukihenkilö osal­listuu vasta­syn­ty­neen hoitoon vuoro­kauden ympäri ja auttaa
äitiä esim. ruoan haussa. Käti­lömme neuvoo ja ohjaa perheen tarpeiden mukaan.
Pikaiset käynnit esimer­kiksi kotona sallitaan.

Äiti ja vasta­syn­tynyt saavat vaate­tuksen ja lääki­tyksen osas­tolta. Puolison/tukihenkilön
tulee tuoda oma vaatetus sekä henki­lö­koh­taiset lääk­keet kotoa.
Vauvan isovan­hemmat voivat vierailla klo 18–19, joko perhe­huo­neessa tai osaston
ylei­sissä tiloissa. Vauvan sisa­rukset ovat terve­tul­leita klo 9–21. Muita vieraita emme voi ottaa vastaan.

Perhe­huo­neen vuoro­kausi­maksu koostuu äidin normaa­lista vuoro­kausi­mak­susta sekä puolison/tukihenkilön osuu­desta, joka sisältää ruokailun ja yöpy­misen. Myös tulo- ja lähtö­päivä ovat maksul­lisia. Perhe­huone lasku­te­taan synnyt­täjän sairaa­la­laskun yhtey­dessä. Perhe­huo­ne­lasku kerryttää maksu­kattoa 14.6.23 alkaen.

Perhe­huone-esite

Synnyn­näisten aineen­vaih­dun­ta­sai­rauk­sien seulontaa suosi­tel­laan kaikille vasta­syn­ty­neille vauvoille. Seulonnan tarkoi­tuk­sena on tunnistaa vakavia synnyn­näisiä sairauksia, joihin on olemassa hoito. Arviolta yhdellä kolmes­ta­tu­han­nesta vauvasta on jokin seulon­nalla löydet­tä­vissä oleva sairaus. Aineen­vaih­dun­ta­sai­rautta sairas­tavat lapset ovat syntyes­sään usein oireet­tomia. Seulonnan avulla voidaan tunnistaa lapsen sairaus, jolloin tarvit­tava hoito ehdi­tään aloittaa ajoissa.

Vieraile vain terveenä!

Suosit­te­lemme kirur­gisen suu-nenä­suo­jaimen käyttämistä.

Käytä käsi­huuh­detta sairaa­laan, osas­tolle ja poti­las­huo­nee­seen tulles­sasi ja sieltä poistuessasi.

Vierailut vain poti­las­huo­neessa tai ulkona — ei käytä­vällä, ylei­sissä tiloissa tai kanttiinissa.

Oma perhe voi vierailla synny­tys­osas­tolla klo 9–21, isovan­hemmat klo 18–19. Ei muita vierailijoita.