Jo Ekso­tenkin aikana talous­joh­ta­jana toiminut Liisa Mänt­täri on kulkenut pitkän tien hyvin­voin­tia­lueen talouden varti­jaksi julkisen sosi­aali- ja terveys­puolen työteh­tä­vien kautta.

Liisan taus­talta löytyy moni­puo­lista talous­osaa­mista kyllä hieman yllät­täen myös metsä­teol­li­suuden puolelta peräti 17 vuoden ajalta. Kauko­pään tehtailta saadun työko­ke­muksen myötä hän oli mm. perus­ta­massa Kotkaan talous­pal­ve­lu­kes­kusta. Ja ennen Eksoten aikaa hän oli Lappeen­rannan kaupun­gilla sosi­aali- ja terveys­toimen talous­pääl­lik­könä. Koulu­tuk­sel­taan Liisa on diplomi-insi­nööri ja kaup­pa­tie­teiden mais­teri tuotan­to­ta­louden puolelta.

Kerrotko Liisa millaista työtä hyvin­voin­tia­lueen talous­joh­taja tekee?

–Tätä nykyä työ on pitkälti talouden raamien ja minis­te­riöiden suun­ni­tel­mien auki kirjoit­ta­mista ja niiden esiin­tuontia hyvin­voin­tia­lu­eelle käytän­töön. Talouden haas­teita lähes­ty­tään monista eri näkö­kul­mista. Toisaalta osa työstä on joka vuosi tois­tuvaa, talous­ar­vioiden tekoa ja rapor­tointia. Ja paljon on talouden kehit­tä­mis­työtä: viedään proses­seja eteen­päin, etsi­tään tasa­pai­no­tus­kohtia ja missä asioissa voitai­siin tuoda talous­tie­dolla tai muulla tiedolla lisäarvoa.

–Talous on lähellä sydän­täni ja pidän ihan kaikista työteh­tä­vis­täni. Suun­ni­tel­mal­li­suuden ja suun­ni­tel­mien kautta saadaan talous raameihin, joilla pärjä­tään, kertoo Liisa.

Mutta mikä sitten talouden kannalta muuttui, kun Ekso­testa tuli pelas­tus­toimen kanssa Etelä-Karjalan hyvinvointialue?

–Valtion kanssa neuvot­telu on hyvin erilaista. Kuntien kanssa oltiin yhdessä saman asian ääressä ja voitiin yhdessä miettiä, mitkä ratkaisut toimi­sivat juuri etelä­kar­ja­laisten parhaaksi. Nyt olemme sidot­tuja valtion teke­miin ratkai­suihin, ja ratkaisut voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Epävar­muuden kanssa eläminen on tätä päivää ja talouden suun­nit­telu on vaikeu­tunut, summaa Liisa.

–Nyt raamit ja reunaehdot tulevat valtiolta ja lain­sää­dän­nöstä. Niissä ei ole neuvotteluvaraa.

Hyvin­voin­tia­lueiden rahoitus perustuu pääosin valtion yleis­kat­tei­seen lasken­nal­li­seen rahoi­tuk­seen. Alueet päät­tävät itse­hal­lin­tonsa nojalla rahoi­tuksen käytöstä ja kohden­ta­mi­sesta. Rahoi­tuksen taso kohden­ne­taan alueille lasken­nal­listen kritee­reiden perus­teella ja tarkis­te­taan vuosit­tain. Hyvin­voin­tia­lu­eella on oikeus lisä­ra­hoi­tuk­seen, jos asuk­kaiden laki­sää­teiset perus­oi­keudet sosi­aali- ja tervey­den­huollon tai pelas­tus­toimen palve­luiden osalta vaarantuvat.

Valtion­va­rain­mi­nis­te­riön sivuilta löytyy kiin­nos­tu­neille enemmän tietoa hyvin­voin­tia­lueen rahoituksesta.

Liisa toteaa vielä, että ns. juus­to­höylä-mene­tel­mällä pikkuisen nipis­tä­mällä sieltä täältä ei taloutta saada kuntoon: –Haas­tai­sinkin jokaisen hyvin­voin­tia­lueen henki­lös­töstä miet­ti­mään asia­kas­pro­ses­seja ja miten hukkaa voidaan poistaa. Tätä voimme miettiä ihan samaan tapaan kuin yksi­tyi­se­lä­mäs­säkin teemme, teki­sim­mekö jonkin asian samoin, jos kyseessä olisivat omat rahamme, mikä olisi järkevä toimin­ta­tapa. Tai miten voisimme uudistaa tai millaisia kehit­tä­mis­toimia tehdä ja ovatko asiat kunnossa koko­nais­te­hok­kuuden kannalta.

–Suomessa pelas­tus­toimen sekä sosi­aali- ja tervey­den­hoidon palvelun tuotan­nosta huoleh­di­taan kyllä, mutta tämä tulee tarkoit­ta­maan muutoksia lain­sää­dän­nöl­li­sesti. Ylipää­tään tulee löytää ratkaisut mistä mahdol­li­sesti luovu­taan kustan­nusten kasvun hillit­se­mi­seksi ja miten tämä saadaan aikai­seksi. Ratkai­suja on pakko tehdä, kaikkea ei voi saada ja lisäksi koko ajan lisätä palve­luita, toteaa Liisa.

Jos päivä on täynnä nume­roita ja lain­sää­däntöä, niin miten niistä pääsee vapaa-ajalla eroon?

–Jout­se­nossa on erin­omaiset mahdol­li­suudet harrastaa fris­bee­golfia ja suun­nis­tusta. Lisäksi pidän kuntoa yllä CrossFit-harjoit­te­lulla, paljastaa Liisa hymyillen harrastuksistaan.

Kiitos Liisa haas­tat­te­lusta ja aurin­koista kesää!