Kimmo Koivula väitöstilaisuudessa

Etelä-Karjalan keskus­sai­raalan sisä­tau­ti­lää­käri Kimmo Koivulan väitös­ti­lai­suus sydän­filmin (EKG) muutok­sista Lappeenrannassa

, , , ,

Lääke­tie­teen lisen­si­aatti Kimmo Koivula selvitti väitös­tut­ki­muk­ses­saan, miten erilaiset EKG-muutokset ennus­tivat kuolemaa lyhyellä ja pitkällä aika­vä­lillä poti­lailla, jotka olivat sairas­tu­neet sepel­val­ti­mo­tau­ti­koh­tauk­seen. Tutkimus osoitti, että tietyt EKG-muutokset ennus­tavat monin­ker­taista kuol­lei­suutta toisiin verrat­tuna. 

Vasta­väit­tä­jänä väitös­ti­lai­suu­dessa toimi profes­sori Juhani Junt­tila Oulun yliopis­tosta. Kustok­sena toimii profes­sori emeritus Kjell Nikus

Etelä-Karjalan keskus­sai­raa­lassa Lappeen­ran­nassa sisä­tau­ti­lää­kä­rinä työs­ken­te­levän Kimmo Koivulan väitös­ti­lai­suus Lappeen­ran­nassa oli lajis­saan harvi­nainen – usein väitös­ti­lai­suudet järjes­te­tään yliopis­to­paik­ka­kun­nalla. Kimmo Koivulan väitös­kirja on tehty Tampe­reen yliopis­tolle, mutta dekaanin erityis­lu­valla väit­tely tapahtui Lappeen­ran­nassa, jossa suurin osa tutki­mus­työstä on tehty. 

Sydän­filmi eli EKG on ollut sydä­nin­farktin diag­no­soinnin kulma­kivi yli sadan vuoden ajan. Aikai­semmat tutki­mukset ovat osoit­ta­neet, että EKG:ssä nähtä­vien muutosten avulla voidaan arvioida sepel­val­ti­mo­tau­ti­koh­tauksen saaneen poti­laan ennus­tetta. EKG:llä saadaan paljon tietoa sydämen toimin­nasta ja erilai­sista sydänsairauksista. 

Kimmo Koivula vastasi ennen väitös­ti­lai­suut­taan tutki­musai­hee­seensa liit­tyen muuta­maan kysymykseen: 

Kysymys 1: Miksi juuri sydän­filmin eli EKG:n käyttö sepel­val­ti­mo­tau­ti­koh­taus­po­ti­laiden kuoleman ennus­ta­mi­sessa vali­koitui tutki­musai­heek­sesi? 
 
EKG kuuluu jokaisen rinta­ki­pu­po­ti­laan perus­tut­ki­muk­siin ja otetaan kaikilta poti­lailta joka tapauk­sessa. Se on halpa ja erit­täin infor­ma­tii­vinen työkalu osaa­vissa käsissä. Henki­lö­koh­tai­sesti rakas­tuin EKG:hen jo toisena lääkis­ke­sänä, kun Nurmi­järven terveys­kes­kuksen labrassa kesä­töissä otin poti­lailta EKG:ita. Se on kuin kielen opet­telu. Ensin se näyttää käsit­tä­mät­tö­mältä, sitten opet­telet sanoja ja alat ymmärtää yksin­ker­taisia asioita ja lopulta ymmärrät intuitiivisesti. 

EKG:sta voi yhdellä vilkai­sulla nähdä paljon siitä, mitä sydä­messä tapahtuu. 

Kysymys 2: Kuinka kauan olet tutkinut aihetta? Miten ja miksi se vei mennes­sään? 
 
Olen tehnyt erilaisia EKG-hommia yli kymmenen vuotta. Päädyin teke­mään lääkiksen syven­tävät opinnot kardio­lo­gian alan tutki­mus­ryh­mään. Siellä kävi ilmi, että jonkun pitäisi katsoa tutki­muksen EKG:t läpi, ja satuin tietä­mään erään aiheesta innos­tu­neen… Siitä tie vei Tampe­reen EKG-gurujen Markku Eskolan ja Kjell Nikuksen pakeille, ja pian ymmärsin, että nämä ihmiset jakoivat saman innos­tuksen EKG:ta kohtaan. Se ei ollut vain kuivaa tutki­musta, vaan myös rakkautta lajiin. 

Kysymys 3: Miksi päätit väitellä fyysi­sesti Etelä-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella? Se lienee harvi­naista – eikö useim­miten väitellä yliopiston tiloissa? 
 
Suurin osa tutki­mus­työstä on tehty fyysi­sesti Lappeen­ran­nassa. Myös ehdoton valtaosa niistä kolle­goista, joilla on kiin­nos­tusta tulla seuraa­maan väitöstä, on Lappeen­ran­nassa. Tampe­reelle minulla ei ole juuri­kaan muita kontak­teja kuin tämä tutkimus. Ja kyllä ihan tunne­ta­solla halusin saada projektin maaliin täällä tutussa sairaa­lassa itselle tärkeiden työka­ve­reiden keskellä. Arvostan valta­vasti Tampe­reen yliopistoa mones­takin syystä, mutta erityi­sesti myös siksi, että he sallivat tämän väitöksen dekaanin erityis­lu­valla Lappeenrannassa. 

Kysymys 4: Kerrotko vielä omasta tutki­muk­ses­tasi ja mikä sen loppu­tu­lema eli johto­pää­tökset ovat! 
 
Tote­simme, että niin akuu­tisti vaaral­li­simmat sydä­nin­farktit (ST-nousuin­farkti eli STEMI) kuin muut­kaan sepel­val­ti­mo­tau­ti­ta­pah­tumat eivät ole miten­kään yksi sairaus, vaan joukko ennus­teel­taan ja taus­ta­sai­rauk­sil­taan hyvin erilaisia sairauksia, jotka voidaan tunnistaa EKG:n perus­teella ja joissa on keske­nään hyvin erilainen kuol­lei­suus. Tämä itses­sään ei ole uusi tieto, mutta väitös­tut­kimus toi lisä­tietoa tiet­tyihin EKG:n perus­teella tehtä­viin arvioihin siitä, mikä on poti­laan riski kuolla. 

Kysymys 5: Mikä rooli Etelä-Karjalan keskus­sai­raa­lalla on ollut tutki­muksen teossa? 
 
Työ on tehty lähinnä täällä. Työnan­tajan suhtau­tu­minen tutki­muksen teke­mi­seen klii­nisen työn ohella on ollut yksi­no­maan posi­tii­vista. Ylilää­käri Reijo Linna edel­tä­ji­neen on aina ymmär­tänyt, jos olen tarvinnut esim. vapaata tutki­musta varten. Isompi rajoite on oikeas­taan ollut se, että itse en ole katsonut voivani olla poissa töistä, jos tilanne näyttää tiukalta. Koskaan ei ole tullut vastaan mitään nega­tii­vista asen­netta tutki­muksen teke­mistä kohtaan. 

Kysymys 6: Miten ja missä työs­ken­telet keskus­sai­raa­lassa? 
 
Toimin sisä­tau­ti­lää­kä­rinä päivys­tyk­sessä ja valvon­nassa ensi­si­jai­sesti. Tärkein tehtä­väni on vastailla nuorten lääkä­reiden kysy­myk­siin, mutta tietysti hoidan myös itse poti­laita. Vastaan myös erikois­tu­vien lääkä­rien koulu­tuk­sesta sisä­tau­tikli­ni­kassa. EKG-kysy­myk­siin otan aika paljon kantaa varsinkin päivystyksessä. 

Kysymys 7: Miten oma urasi jatkuu väitös­ti­lai­suuden jälkeen? Jäätkö Etelä-Karja­laan? 
 
Tieteen suhteen vedän nyt henkeä ja katson, mihin mielen­kiinto vie jatkossa. Tule­vai­suu­desta ei tietysti koskaan tiedä, mutta on hyvin vaikea nähdä, että jokin muu työpaikka olisi kilpai­lu­ky­kyinen nykyisen työni kanssa. Työyh­teisö on täynnä fiksuja kivoja tyyp­pejä, joille olisi ottajia yliopis­to­sai­raa­loita myöten. Meillä on nyt konka­rien lisäksi aika paljon tuoreita moti­voi­tu­neita erikois­lää­kä­reitä, joiden kanssa on kiva miettiä hankalia poti­las­ta­pauksia ja juonia esimer­kiksi tapaus­se­los­tuksia, mutta myös vapaa-ajan puuhia.  
 
Meillä on klini­kassa jopa lääke­tie­teen Pelle Peloton, joka on koodannut kaikessa hiljai­suu­dessa maailmaa valloit­tavan diabe­tes­si­mu­laat­torin. Se, että saa tehdä töitä tällaisten tyyp­pien kanssa, se on ihan usko­mat­toman siistiä!  
 
Toisaalta on paljon kehi­tet­tävää, ja sekin motivoi. Olen kokenut, että meillä yksit­täinen lääkäri voi vaikuttaa paljonkin työym­pä­ris­töönsä. Lisäksi minulle asuin­paikan ympä­ristö on merkit­tävä juttu. Tuossa vieressä on puhdas järvi, jota pitkin voi meloa vaikka Joen­suuhun saakka norppia väis­tellen. Sitä on vieläkin helsin­ki­läis­syn­tyisen lääkärin vaikea hahmottaa. 

Kuvassa vasem­malta: Onnit­te­le­massa neuro­lo­gian ylilää­käri Tero Tapiola, Kimmo Koivula, vasta­väit­täjä profes­sori Juhani Junt­tila, kustos, profes­sori emeritus Kjell Nikus