Merja Heinonen, sosi­aa­li­työn johtaja

Merja Heinonen siirtyi hyvin­voin­tia­lueen sosi­aa­li­työn johtajaksi

Tumma lyhythiuksinen silmälasit omaava nainen hymyilee istuen työpöytänsä ääressä, päällään hänellä on punainen nahkatakki ja musta paita, taustalla ikkunasta avautuu talvinen maisema.

Onnit­telut Merjalle uudesta toimen­ku­vasta ja vastuu­alu­eesta! Merja Heinonen valit­tiin joulu­kuussa hyvin­voin­tia­lueen sosi­aa­li­työn johtajan virkaan ja hän otti vastuul­leen uuden toimen­kuvan vuodenvaihteessa.

Sosi­aa­li­työn johtaja toimii hyvin­voin­tia­lueen sosi­aa­li­työn ylim­pänä viran­hal­ti­jana ja hänen esihen­ki­lönsä on sosi­aa­li­pal­velun toimia­lue­joh­taja Anu Koivu­mäki. Merja toimi aiemmin Etelä-Karjalan sosi­aali- ja terveys­piirin perhe- ja sosi­aa­li­pal­ve­lujen johta­jana, joten siir­tymä uusiin tehtä­viin ei ole ollut suuren suuri.

Merja on koulu­tuk­sel­taan yhteis­kun­ta­tie­teiden mais­teri ja työs­ken­nellyt yli 30 vuotta sosi­aa­li­työn eri tehtä­vissä Etelä-Karja­lassa. Hän oli työs­tä­mässä siis jo Eksoten perus­ta­misen suun­ni­tel­miakin. Työuraan on kuulunut tärkeää perus­työtä mm. lasten­suo­jelun ja toimeen­tu­lo­tuen parissa ja yli 15 vuotta esimies- ja johto­teh­tä­vissä. Omilta silloi­silta esimie­hil­tään ja työym­pä­ris­töstä saatu kannustus rohkaisi hake­maan ensim­mäi­siin johdon tehtä­viin. Ja työteh­tävät ovat houkut­ta­neet koulut­tau­tu­maan lisää johta­misen saralla. Perus­työssä saatu asia­kas­ym­märrys on ollut hyvä pohja myös johta­mi­seen. – Paras oppi tähän työhön on tullut asiak­kaiden myötä. Tärkeää on ollut, ja on edel­leenkin, säilyttää myös ymmärrys asiak­kaiden ja poti­laiden tilan­teesta, painottaa Merja.

Merjan virka on yksi kolmesta uudesta hyvin­voin­tia­lueen profes­sio­joh­tajan virasta, joita ovat johta­jay­li­lää­kärin, hoito­työn johtajan ja sosi­aa­li­työn johtajan virat. He toimivat hyvin­voin­tia­lueen johto­ryh­mässä ja ovat keske­nään läheisiä työpa­reja. Toimen­ku­viin kuuluu edistää laaja-alai­sesti palve­lu­tuo­tannon välistä toimin­nal­lista inte­graa­tiota sekä eri ammat­ti­ryh­mien välistä prosessi-inte­graa­tiota mm. vastaa­malla poti­laan ja asiak­kaan palve­lu­pol­kujen kehit­tä­mi­sestä (yli toimia­lueiden raken­tuva proses­sior­ga­ni­saatio) väestön erilaiset tarpeet yhteensovittaen.

Vuoden­vaih­teessa hyvin­voin­tia­lueen johto­ryh­mä­läisten työ käyn­nistyi vauh­dik­kaasti, kun laaja-alaiset työryh­mä­työs­ken­telyt käyn­nis­tyivät. Merjan omaa työtä on helpot­tanut, että verkostot ovat valmiina ja työ pitkälti tuttua. Yhteistyö muiden profes­sio­joh­ta­jien rinnalla on uutta ja erityisen sytyttävää.

– Sosi­aa­li­työn johtajan toimen­kuva on uusi, vastaavaa tehtävää ei ole aiemmin ollut. Tehtä­vän­kuva kirkastuu työn myötä, mutta jo nyt olen hyvin innos­tunut siitä. Työs­ken­tely yhdessä toisten profes­sio­joh­ta­jien sekä muiden johto­ryh­mä­läisten kanssa on mukaan­sa­tem­paavaa. Yhdessä saamme tehtyä paljon hyvää, iloitsee Merja.

– Näen tärkeänä paikal­lis­ta­solla sote­asioiden integroinnin ja sosi­aa­li­työn vahvis­ta­misen tervey­den­hoidon rinnalle. Olen nyt aiempaa tiiviimmin terveys­pal­ve­luiden työryh­missä mukana. Myös kansal­li­sella tasolla verkos­toi­tu­minen on alkanut. Tapaamme ensi viikolla muiden hyvin­voin­tia­lueiden sosi­aa­li­työn johta­jien kanssa, Merja kertoo.

Koska Merjalla on hyvä tuntuma mennee­seen, niin mitä tietä­määnsä hyvää hän säilyt­täisi Eksoten ajalta? – Tietyn­lainen edel­lä­kä­vi­jyys on ollut meidän valt­timme aiemmin ja se on sitä nytkin. Olemme tehneet hyvää kehit­tä­mis­työtä ja inte­graa­tiota jo ihan käytännön tasolla aiem­minkin. Vaalisin hyviä käytän­töjä, mutta toki kehit­tä­mistä tarvi­taan edel­leen. Olemme saaneet valta­kun­nal­li­sesti tunnus­tusta hyvin tehdystä sosi­aa­li­työstä mm. lasten­suo­jelun ja vammais­pal­velun alalla, tähdentää Merja.

Muiden johto­ryh­mä­läisten tapaan myös Merja kertoo hyvin­voin­tia­lueen stra­te­gian innostavuudesta.

– Ihmis­lä­hei­syys nousee erityi­sesti esille. Henki­lö­koh­tai­sesti arvostan asiak­kaan ja poti­laan näkö­kulman esiin­tuontia. Yhteen kootussa stra­te­gia­ku­vassa on kaikki olen­nainen, kuten luot­tamus ja vastuu. Inhi­mil­linen kohtaa­minen asiak­kaan ja poti­laan kanssa on äärim­mäisen tärkeää, painottaa Merja.

– Tule­vai­suu­dessa on tärkeää ja olen­naista muut­tu­vaan palve­lu­tar­pee­seen vastaa­minen. Palve­luiden tulee vastata tarvetta ja olla vaikut­tavia. Sosi­aa­li­työn vaikut­ta­vuuden mittaa­minen on tärkeää. Asioita on tehtävä eri tavalla, koska yhteis­kunta on muut­tunut ja muuttuu. Tästä syystä palve­luita täytyy uudistaa, uudis­ta­misen vaatimus tässä ajassa on selkeä, linjaa Merja. 

– Tule­vai­suuden haas­teita on ammat­ti­tai­toisen henki­löstön saaminen ja että hyvin­voin­tia­lu­eelta löytyy henki­löstön suhteen veto- ja pito­voimaa. Moti­voi­tunut henki­löstö on merkit­tävä voima­vara työn teke­mi­sessä, toteaa Merja.

Merjan vahvuudet löytyvät sosi­aa­li­työn tunte­muk­sesta ja koke­muk­sesta sekä rauhal­li­sesta persoo­nasta. Hänestä välittyy keskus­te­lu­kump­pa­niaan arvos­tava ote ja vuoro­vai­kutus on mutka­tonta. – Olen aina ajatellut, että olemme tasa­ver­taisia työn­te­ki­jöitä kaikki nimik­keestä riip­pu­matta, Merja kertoo.

Monen muun johto­ryh­mä­läisen tapaan Merjakin on juuril­taan etelä­kar­ja­lainen. Arki­päivät kuluvat Lappeen­ran­nassa, mutta vapaa-aika pääosin synty­mä­kun­nassa Raut­järven Simpe­leellä luon­nossa liik­kuen ja siellä vapaa-ajan asun­nolla aikaa viet­täen tai sitten Savon suun­nalla eräilyä opetellen. Aikuis­tu­neet lapset asuvat tällä hetkellä Kuopiossa. Luon­to­har­ras­tuk­sessa kave­rina hänellä kulkee espan­jan­ve­si­koira Roxy. Mielen­kiin­toista olisi jututtaa Merjaa myös haas­tat­te­lussa esiin nous­seesta valo­ku­vaus­har­ras­tuk­sesta ja antiikin keräi­lys­täkin, mutta tällä kertaa päätämme utelut tähän. 

Kiitos Merjalle keskus­te­lusta ja toivo­tamme hänelle lämpi­mästi menes­tystä sosi­aa­li­työn johtajana!