Kuningatar Kristiina myönsi Lappeenrannalle kaupunkioikeudet vuonna 1649. Vuonna 1652 valtiopäivät antoivat Lappeenrannalle privilegit, jotka olivat jäsennetty 21: teen kohtaan. Seitsemännessä kohdassa määriteltiin ne ehkäisevän palosuojelun perusteet, joita osittain vielä nykyäänkin noudatamme palonehkäisytyössä. Paloturvallisuuden tehostamiseksi määräsi kaupungin maistraatti vuonna 1817 talonomistajat huolehtimaan palovartioinnista. Talonomistajan tuli vuorollaan asettaa palovartija, joka huudoin ja kalistimin herättäisi asukkaat havaittuaan tulipalon syttyneen. Vartijan oli lisäksi kadunkulmissa julkihuutamalla ilmoitettava kellonajat ja lisäksi kovalla äänellä kuulutettava: ”Jumala ihana, lempeä ja mahtava käsi suojelkoon kaupunkiamme tulelta ja palolta”.
Pelastusjohtaja Erkki Hokkanen
Etelä-Karjalan pelastuslaitos
Edellä mainittu teksti on lainattu kirjasta Lappeenrannan palotoimi – yhtä vanha kuin kaupunki. Se kuvaa sitä lähtökohtaa, josta palotoimea on lähdetty kehittämään kohti hyvinvointialueen pelastustoimea. Se mitä historiasta on periytynyt pelastuslaitoksen nykypäivään, on pelastuslaitoksen vuosipäivä. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuosipäiväksi on vahvistettu päivämäärä 12.5. Tämä periytyy päivämäärästä 12.5.1840, jolloin nykyisen Etelä-Karjalan alueelle vahvistettiin ensimmäinen palojärjestys koskien Lappeenrannan kaupungin aluetta.
Kuntakohtaisessa pelastustoimijärjestelmässä kuntien välinen yhteistoiminta oli pelastustoimintatehtävien osalta hyvää, mutta laajempaa yhteistyötä lukuisista yrityksistä huolimatta ei saatu aikaan. Hälytystehtäviin mentiin ”pillit vinkuen” yli kuntarajojenkin, mutta muuhun yhteistoimintaan ei kipinää tahtonut riittää. Yhteistoiminnan kariutumiseen oli useita syitä, joista tärkeimpiä olivat erimielisyydet kustannusten jaossa, henkilöstön vastustus ja kuntien yleiset yhteistyöongelmat. Tämän johdosta pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi oli välttämätöntä valtiovallan taholta ohjata kuntia varsin yksityiskohtaisillakin normeilla.
Pelastustoimessa toteutettiin vuoden 2004 alusta mittava uudistus, jossa pelastustoimen tehtävät siirrettiin yksittäisiltä kunnilta 22 pelastusalueelle. Uudistuksen tavoitteeksi asetettiin vähentää onnettomuuksien määrää ja niistä aiheutuvia vahinkoja, ylläpitää turvallista elämänlaatua, lisätä tehokkuutta käyttämällä nykyisiä voimavaroja joustavasti sekä kattaa koko maa pelastustoimen palveluilla riskien edellyttämällä tavalla. Muutos oli suuri ja merkittävä totuttujen toimintatapojen, organisaatiokulttuurin ja johtamisen näkökulmasta. Myös kuntien näkökulmasta uudistus oli merkittävä. Laaja-alainen yhteistyö on merkinnyt aikaisempaan verrattuna päätösvallan ja vaikutusmahdollisuuksien vähentymistä. Asioista ei enää voida päättää omassa kunnassa vaan niistä päätetään yhdessä useiden muiden kuntien kanssa. Nykyinen 19 vuotta toiminut alueellinen pelastustoimijärjestelmä on osoittautunut eri tutkimuksissa kustannustehokkaaksi järjestelmäksi. Kuntaliiton tutkimuksessa on todettu, että pelastustoimen alueellistaminen on ollut tarkoituksenmukainen ja onnistunut uudistus, kun otetaan huomioon yleinen yhteiskunnallinen kehitys. Pelastustoimen palvelutaso on onnettomuustilastoinnin mukaan parantunut. Myös kustannuskehitys on alueellisen pelastustoimen kaudella ollut suhteellisen maltillista ja on seurannut pitkälti yleistä kustannuskehitystä. Tuottavuutta on parannettu yhteistyön avulla koko Suomessa pelastuslaitosten kumppanuusverkoston avulla.
Suomessa pelastustoimen palvelurakenteen uudistamista on selvitetty useampaan kertaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Vaikka alueellinen pelastustoimi siirtyy hyvässä kunnossa hyvinvointialueen järjestämisvastuulle, tuleen ei kuitenkaan saa jäädä makaamaan. Yhteiskunnan kehityksen myötä myös turvallisuusviranomaisille asetettavat vaatimukset kasvavat. Pelastustoimenkin on muuttuvissa olosuhteissa ja talouden haasteissa kyettävä hoitamaan tehtävänsä aiempaa kustannustehokkaammin ja sopeutettava toimintaa muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tämä edellyttää laajempaa yhteistyötä ja uusia toimintamalleja yli organisaatiorajojen. Muutoksen ja sen suunnan itsensä tekemänä on usein paljon paremmin hallittavissa kuin sellaisessa tilanteessa, jossa muutoksia on tehtävä ulkoisen pakon sanelemana.
Hyvinvointialueen pelastuslaitos tulee olemaan lähipalvelujen lisäksi valtakunnallinen turvallisuusorganisaatio. Rahoitus tulee jatkossa valtion budjetista. Pelastuslaitosten on oltava johdettavissa valtakunnallisesti ja niiden on kyettävä toimimaan yhteistyössä keskenään sekä muiden pelastustoimen tehtäviin osallistuvien viranomaisten kanssa kaikissa turvallisuustilanteissa. Tämä edellyttää riittävän yhdenmukaisia toimintamalleja ja yhdenmukaisia palveluita koko maassa. Pelastustoimen uudistuksessa tullaan lailla säätämään pelastustoimen joidenkin tehtävien kokoamista suurempiin kokonaisuuksiin yhden tai useamman hyvinvointialueen järjestettäväksi. Lisäksi lakiin lisätään säädökset pelastustoiminnan yhteistyöalueella tapahtuvasta pelastustoiminnan johtamisesta, avun antamisesta sekä valtakunnallisesta johtamisesta ja suunnittelusta. Tämän perusteella on syytä pohtia, tulisiko tulevaisuudessa pelastustoimen järjestämisvastuu olla valtiolla, joka myös rahoittaa pelastustoimen. Toisiko lisäarvoa ja kustannustehokkuutta se, että sisäisen turvallisuuden viranomaiset olisivat kaikki saman ministeriön suorassa ohjauksessa.
Olen saanut palvella pelastustoimen eri tehtävissä yhteensä noin 42 vuotta kuudella eri vuosikymmenellä. Olen saanut kokea alan suuret muutokset kuntakohtaisesta palo- ja pelastustoimesta sekä väestönsuojelusta nykyiseen alueellisen pelastustoimeen. Olen saanut olla valmistelemassa ja perustamassa Etelä-Karjalan alueellista pelastustoimea sekä toimia sen pelastusjohtajana koko toiminta-ajan. Etelä-Karjalan pelastustoimi on valtakunnallisesti erittäin hyvässä kunnossa. Pelastuslaitoksella on erittäin motivoitunut ja uudistushakuinen henkilöstö sekä hyvä alueellinen sopimuspalokuntajärjestelmä. Lisäksi pelastuslaitos on ollut vahva yhteensovittaja maakunnan turvallisuuden ja varautumisen osalta EK-turvan kautta. Tämän perusteella voin luottavaisin mielin luovuttaa Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jani Kareisen komentoon 1.1.2023 alkaen. Toivon menestystä Janille vaativassa tehtävässä.
Kiitän kaikkia kuluneiden vuosien hyvästä yhteistyöstä. Toivotan menestystä hyvinvointialueelle ja kaikille sen palveluksessa oleville.
Hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta – yhteistyössä
Inhimillisesti – Ammatillisesti – Luotettavasti
