Nyt kun kesä kääntyy kohti loppuaan, toivon, että jokai­sella on ollut mahdol­li­suus ladata akku­jaan joko naut­tien kesäi­sistä päivistä omien lempi­puu­hiensa ääressä tai mitään teke­mättä, antaen kesä­päi­vien vain lipua verk­kai­sesti seuraavaan.

Toivot­ta­vasti jokai­selle meistä on tart­tunut jotain koke­musten ja ajatusten reppuun tuota­vaksi tule­vaan syksyyn, työyh­tei­söön ja omaan työhömme.

Elämme tällä hetkellä erikoista aikaa mones­sakin mielessä. Ajat­te­lem­mepa asioita sitten pari vuotta kestä­neen pande­mian näkö­kul­masta, Euroopan poliit­tisen ja soti­laal­lisen vakauden tiimoilta tai yhteis­kunnan raken­teiden muut­tu­misen kannalta.

Edellä mainitut asiat ovat sen kaltaisia, että emme niistä suurim­paan osaan pysty juuri­kaan vaikut­ta­maan, oman mieli­pi­teen ilmaisua lukuun ottamatta.

Kaikki tämä on tuonut tulles­saan niin psyyk­kistä kuor­mi­tusta kuin uusia vaati­muksia työhön sekä työn kasau­tu­mista. Se, mihin kuitenkin voimme vaikuttaa, on oma suhtau­tu­mi­semme elämään, työhön, työyh­tei­söön ja siellä oleviin työkavereihin.

Muiden autta­minen, arvos­ta­minen ja keski­näinen luot­tamus luo posi­tii­vi­suuden kier­teen, joka ruokkii itse itseään

Merki­tyk­sel­listä on se, miten otamme vastaan ja suhtau­dumme muut­tu­vaan ympä­ris­töön ja sen vaiku­tuk­siin omaan työhömme ja työyh­tei­söömme. Pirkko-Liisa Veste­rinen on Fredrick­sonia (2002) mukaillen puhunut posi­tii­vi­sesta yläkier­teestä työyhteisössä.

Posi­tii­viset tunteet, kuten myötä­tunto, empatia, opti­mismi sekä ilo ja onnel­li­suus aikaan­saavat posi­tii­vista käyt­täy­ty­mistä. Posi­tii­vinen käyt­täy­ty­minen pitää sisäl­lään muiden autta­mista, totuu­den­mu­kai­suutta, pyyteet­tö­myyttä, arvos­tusta ja luot­ta­musta. Tämä saa aikaan posi­tii­visen yläkier­teen, joka alkaa ruokkia itse itseään.

Koko edellä mainittu kehitys edel­lyttää meiltä jokai­selta sitä, että hahmo­tamme oman ammat­ti­roo­limme ja pyrimme pysy­mään siinä. Se edel­lyttää tunteiden käsit­telyn taitoa ja niiden hallintaa, se edel­lyttää hyvää käytöstä ja hyvin suuressa määrin tahtoa. Tahtoa luoda itsel­lemme ja toisil­lemme työyh­teisöä, jossa on hyvä tehdä töitä, jossa saa ja voi käyttää omia vahvuuk­siaan, vaikuttaa työn kehit­tä­mi­seen sekä olla oma itsensä.

Olisiko meillä näin loman jälkeen, uusin voimin, tahtoa olla mukana luomassa posi­tii­vista yläkier­rettä omaan työyh­tei­söömme ja sitä kautta koko organisaatioomme?

Mukavia loppu­kesän ja alkusyksyn päiviä toivotellen,

Riitta Hakoma, vammais­pal­ve­lujen johtaja, Eksote