Hara­vointi, siivoa­minen ja polt­to­puiden teko on palkit­sevaa hommaa. Välillä tulee hiki ja krop­paakin voi särkeä, mutta yleensä aina ponnis­tusten jälkeen saa tyyty­väi­senä katsella, mitä on saanut aikaan. Työsuo­rite vastaa tavoi­tetta (lehdet on saatava pois nurmi­kolta) ja palkkio työstä on oikeu­den­mu­kainen (nurmikko on siisti). Jos työpäivän päät­teeksi ei tunnu samalta, on hyvä miettiä, miksi näin on. Tehtä­viin saattaa sisältyä esimer­kiksi hallin­nol­lisia toimen­pi­teitä, joiden yhteys omaan perus­teh­tä­vään ei ole selkeä. Jos työtyy­ty­väi­syys jää tois­tu­vasti saamatta, on taivaan­ran­nalla tummia pilviä.

Omava­rais­ta­louden jälkeen työn teke­misen yhteys tuotan­toon ja sen seurauk­sena saata­vaan hyvin­voin­tiin on muut­tunut vähemmän käsin­kos­ke­tel­ta­vaksi. Kun maata­lous­yh­teis­kun­nassa viljelit, kasvatit, keräsit ja metsästit ahke­rasti, niin sinulla oli syötävää. Ei ollut moni­mut­kaista ymmärtää, miksi pellolle ja kasvi­maalle mentiin ja mihin siellä tehtä­vällä työllä pyrit­tiin. Palk­katyö ja teol­lis­tu­minen muutti tätä asetelmaa niin, että työn ja tuotannon yhteys ei ole enää samalla tavalla ilmi­selvä kuin aikaisemmin.

Selkeät, saavu­tet­ta­vissa olevat ja mielek­käät tavoit­teet lisäävät työmotivaatiota

Työn motii­veja on tutkittu kauan, koska työn merkitys yhteis­kun­nalle on niin olen­nainen. Työnan­tajan tavoite on hankkia ja säilyttää sellaista henki­lö­kuntaa, että orga­ni­saa­tion tavoit­teet on mahdol­li­simman hyvin saavu­tet­ta­vissa. Mitkä sitten ovat työn­te­kijän tavoit­teet? Palk­kaus, arvostus, kiin­nostus alaan, työolo­suh­teet ja urata­voit­teet ovat useim­mille tärkeitä. Moti­vaa­tio­te­ki­jöiden paino­tukset ovat hyvin henki­lö­koh­tainen asia eikä niistä voi tehdä kovin vahvoja yleis­tyksiä. Kaikessa ponnis­telua vaati­vassa teke­mi­sessä on oltava jokin mielekäs tavoite ­─ jotain, joka motivoi teke­mään. Tavoit­teen pitää olla myös tosia­sial­li­sesti saavutettavissa.

Aktii­vinen keskus­telu tarpeista ja odotuk­sista oman teke­misen suhteen lisää yhteistä ymmär­rystä koko orga­ni­saa­tion toimin­nasta ja sillä on suuri merkitys työtyytyväisyydelle:

• Onko jotain, mitä itse voisin tehdä työtyy­ty­väi­syyden lisäämiseksi?
• Ovatko omat tavoit­teeni minulle selvät ja ovatko ne linjassa työnan­tajan tavoit­teiden kanssa?
• Kohdis­tuuko teke­mi­seeni ristik­käisiä odotuksia?

Keskus­tele ja kannusta keskus­te­luun, älä väistä vaikei­ta­kaan asioita. Jos kukaan muu ei aseta sinulle selkeitä tavoit­teita, sinun on tehtävä se itse.  Selvitä itsel­lesi, millainen tehtävä sopisi sinulle parhaiten ja pyri vaikut­ta­maan työsi sisäl­töön sen mukaisesti.

Työn tulee olla miele­kästä meille, jotka työtä teemme. Sen lisäksi työmme on oltava miele­kästä myös kunta­lai­selle. Teem­mekö sellaisia asioita, jotka tuot­tavat arvoa asiak­kaalle? Jos me jokainen joutui­simme kirjoit­ta­maan edel­li­sestä työpäi­väs­tämme laskun kunta­lai­selle 15 minuutin tark­kuu­della eritel­tynä, mitä siinä lukisi? Millaisen laskun olisit itse kunta­laisen asemassa valmis maksamaan?

USA:n presi­dentti J.F. Kennedy kävi tutus­tu­massa 60-luvulla NASA:n avaruus­tut­ki­mus­kes­kuk­seen. Kier­to­käynnin aikana hän kysyi lattiaa pyyh­ki­vältä siivoo­jalta, mikä tämän tehtävä oli. Ylpeästi mies vastasi: “Me lähe­tämme ihmisen kuuhun.”

Meidän kaik­kien on omissa tavoit­teis­samme hyvä huomioida samalla tavalla orga­ni­saa­tiomme perus­teh­tävä ja varmistaa, että ne ovat keske­nään harmoniassa.

Arto Kivelä, sisäinen tarkas­taja, Eksote